Neurokirjon ihmisten huomioiminen on keskeinen osa yhdenvertaisuuden toteutumista. Neurobiologiset erot vaikuttavat siihen, miten ihminen havainnoi ympäristöä, käsittelee tietoa ja toimii vuorovaikutuksessa. Siksi yhdenvertaisuus ei merkitse kaikille samanlaista kohtelua, vaan sitä, että ihmisille tarjotaan yksilöllisiä tapoja osallistua ja toimia heidän omista edellytyksistään käsin.
Ohjeita oppitunnille: Oppitunnilla käsitellään saavutettavuutta neurokirjon näkökulmasta ja se toimii pohjustuksena seuraaville oppitunneille. Oppitunti etenee alla olevan järjestyksen mukaisesti. Pohdintatehtävissä voit pysähtyä miettimään saavutettavuutta ja sen toteutumista omassa työtehtävässäsi. Halutessasi voit tehdä muistiinpanoja ja vaihtaa ajatuksia näistä teemoista myös oman tiimisi kanssa. Oppitunnin lopussa on myös vapaavalintainen webinaaritallenne: Vammainen pappi?, jonka voit halutessasi katsoa itsenäisesti tai yhdessä tiimisi kanssa. Oppimisen kannalta on hyvä jos pääset keskustelemaan videon sisällöstä työtoverin tai tiimisi kanssa.
Oppitunnin sisältö:
- Saavutettavuus ja yhdenvertaisuus neurokirjolla
- Vammaislain päivittymisen merkitys neurokirjolle
- Neurovahvistava lähestymistapa ja saavutettavuus
- Vammaisuuden teologiasta
- Webinaari-tallenne: Vammainen pappi 13.12.2022
Oppitunnin tavoitteena on oppia saavutettavuudesta ja yhdenvertaisuudesta neurokirjon näkökulmasta. Oppitunnilla haastetaan myös pohtimaan sitä, miten saavutettavuus voi toteutua kirkon kohtaamistyössä ja miten sillä voi vahvistaa neurokirjoon kuuluvien ihmisten turvallisuutta.
Saavutettavuudella tarkoitetaan kaikkien mahdollisuutta osallistua ja tulla kohdatuiksi yhdenvertaisesti riippumatta esimerkiksi toimintarajoitteista, vähemmistötaustasta, kielestä, kommunikointitavasta, taloudellisesta tilanteesta tai neurokirjon piirteistä.
Saavutettavuus voi toteutua ainoastaan esteettömyyden avulla. Esteettömyys on saavutettavuuden perusta. Se tarkoittaa moninaisuuden huomioimista niin rakennetussa ympäristössä kuin palveluissa, tiedonvälityksessä ja kohtaamisissa. Aistiesteettömyys on esimerkiksi neurokirjon herkemmin virittäytynyttä aistijärjestelmää ja hermostoa huomioon ottava tapa varmistaa, että tilat ja ympäristö ovat neurokirjolle turvallisia aistiystävällisten ratkaisujen kautta. Asenne-esteettömyys korostaa kunnioittavaa, avointa ja syrjimätöntä suhtautumista eri tavoin hahmottaviin, toimiviin ja kommunikoiviin ihmisiin.
Yhdenvertaisuus on kaikkien perusoikeus
Yhdenvertaisuus on kaikkien perusoikeus
Yhdenvertaisuus tarkoittaa, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja heillä on yhtäläiset oikeudet osallistua, tulla kohdatuiksi ja saada palveluja ilman syrjintää. Yhdenvertaisuuslain mukaan kaikki ovat samanarvoisia, eikä ketään saa asettaa eri asemaan esimerkiksi iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, vammaisuuden, terveydentilan tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Laki velvoittaa sekä julkisia toimijoita että työnantajia aktiivisesti edistämään yhdenvertaisuutta.
Neurokirjon ihmisten huomioiminen on keskeinen osa yhdenvertaisuuden toteutumista. Neurobiologiset erot vaikuttavat siihen, miten ihminen havainnoi ympäristöä, käsittelee tietoa ja toimii vuorovaikutuksessa. Siksi yhdenvertaisuus ei merkitse kaikille samanlaista kohtelua, vaan sitä, että ihmisille tarjotaan yksilöllisiä tapoja osallistua ja toimia heidän omista edellytyksistään käsin.
Kirkon kohtaamistyössä tämä tarkoittaa turvallisen, ennakoitavan ja aistiystävällisen ympäristön luomista sekä erilaisten kommunikointi- ja oppimistapojen arvostamista. Työpaikoilla yhdenvertaisuuden edistäminen voi näkyä selkeänä viestintänä, kuormitusta vähentävinä käytäntöinä ja mahdollisuutena joustaviin työjärjestelyihin. Kun neurokirjon ihmiset kohdataan sensitiivisesti ja heidän tarpeensa huomioidaan, toteutuu yhdenvertaisuuslain perusajatus: jokaisella on mahdollisuus tulla ymmärretyksi, arvostetuksi ja osalliseksi kirkon yhteyteen.
Mitä saavutettavuudella tarkoitetaan?
- Hyvin suunniteltua, esteetöntä ja saavutettavaa ympäristöä sekä tilaa
- Mahdollisuutena osallistua ja toimia yhdenvertaisesti
- Ymmärrettävänä ja eri aistein koettavana toiminnan sisältönä
- Tietona esteettömistä palveluista ja mukauttamisen mahdollisuuksista
- Ammattilaisten ja vapaaehtoisten palvelualttiutena sekä saavutettavuusvastaavuutena
- Syrjimättömyytenä ja yhdenvertaisuutena
- Saavutettavana viestintänä
Vammaislain päivittymisen merkitys neurokirjolle
Uusi vammaispalvelulaki tuli voimaan vuoden 2025 alussa. Lakiin sisältyy kolmen vuoden siirtymäaika, ja se kokoaa vammaisten henkilöiden sosiaalihuollon erityispalvelut yhteen. Kehitysvammalaki koskee jatkossa lähinnä itsemääräämisoikeutta ja tahdonvastaista erityishuoltoa.
Uusi vammaislaki laajentaa vammaispalveluiden soveltamisalaa siten, että myös kognitiivinen, psyykkinen, sosiaalinen tai aisteihin liittyvä pitkäaikainen tai pysyvä toimintarajoite antaa mahdollisuuden hakea vammaispalveluja. Tämä tarkoittaa, että neurokirjolla olevat henkilöt, jotka tarvitsevat tukea arkeen, voivat nyt olla lain piirissä.
Uuden lain myötä on lisätty myös uusia palveluita ja tukimuotoja, jotka voivat vastata neurokirjon henkilöiden tarpeisiin. Esimerkkinä tästä muutoksesta on valmennuspalvelut. Uuden vammaispalvelulain mukainen valmennus vastaa tilapäisiin tai vaihteleviin tuen tarpeisiin ja tukee taitojen oppimista arjessa. Sen tavoitteena on ehkäistä pitkäaikaisen tuen tarvetta. Valmennuksen tarve arvioidaan yhdessä henkilön kanssa palvelutarpeen arvioinnissa, jossa asetetaan yksilölliset tavoitteet. Valmennusta voidaan myöntää useiden taitojen harjoitteluun samanaikaisesti, ja se täydentää sosiaalihuoltolain mukaista sosiaalista kuntoutusta silloin, kun henkilön tarpeisiin ei muuten pystytä vastaamaan.
Neurokirjon ihmiset, jotka aiemmin jäivät väliinputoajiksi aistipohjaisten ja kognitiivisten haasteiden takia, voivat nyt saada tarvitsemansa tuen vammaispalveluista.
Tiivistettynä
- Neurokirjolla olevat ihmiset ovat aiemmin usein jääneet “väliinputoajiksi”: heidän diagnoosinsa eivät aina täyttäneet perinteisiä vammaiskriteerejä, vaikka arki olisikin kuormittavaa ja tukea tarvittaisiin. Uusi laki tunnistaa paremmin erilaiset toimintarajoitteet, ei vain fyysisiä.
- Uudet tukimuodot, kuten valmennus, tuettu päätöksenteko ja sosiaalinen osallisuustuki, voivat vastata monen neurokirjolle tyypillisen haasteen (esim. itsenäinen asuminen, arjen hallinta, sosiaalinen osallistuminen) tarpeisiin.
- Tämä voi lisätä osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja mahdollisuuksia itsenäisempään elämään — sekä tarjota käytännön apua arkeen, jota monet neurokirjolla olevat ovat pitkään toivoneet.
- Saavutettavuudella neurokirjon kohdalla tarkoitetaan asenne- ja aistiesteettömyyttä – periaatteita, joilla ympäristöä, työskentely- ja sosiaalisia olosuhteita mukautetaan neurokirjolle sopivaksi.
Vammaispalvelulaki 7 § (Finlex)
Saavutettavuus merkitsee neurokirjolle turvallisen olemisen ja toimimisen tilan mahdollistamista, jossa ylikuormittumisen sijaan yksilö voi kokea suoriutuvansa hyvin kyeten hyödyntämään koko potentiaaliaan.
Neurovahvistava lähestymistapa ja saavutettavuus
Neurovahvistava lähestymistapa (neuro-affirming practise) on viitekehys, jonka avulla tuetaan neurokirjon ihmisten autenttisuutta ja kohtaamista inklusiivisesti. Neurodiversiteetti-paradigma tarkoittaa neuromoninaisuuden näkemistä luonnollisena osana neurokehityksellistä ja neurobiologista erilaisuutta – variaatiota maailmassa. Neurovahvistavat periaatteet rakentavat saavutettavuutta ja tarjoavat konkreettisia työkaluja sekä ymmärrystä neurokirjon kohtaamiseen. Lähestymistapa haastaa neurotyypillistä ajattelua ja tarjoaa laajemman kuvan ihmisyydestä sekä neurobiologisesta moninaisuudesta.
- Neurovahvistava lähestymistapa haastaa pohtimaan, onko neurotyypillinen tapa ajatella, tuntea, kommunikoida ja käyttäytyä ainoa oikea, tavoiteltava tapa?
- Huomio siirretään yksilöstä ympäristöön, rakenteisiin ja asenteisiin: ongelma ei olekaan neurokirjon stressiherkkyydessä, vaan neurotyypillisille suunnatussa maailmassa.
- Yksilöön kohdistuvien muutosodotusten sijasta keskitytään ympäristön ja rakenteiden muokkaamiseen. Vahvuuksiin ja tarkoituksenmukaiseen tukeen keskittyminen.
Neurovahvistaviin periaatteisiin kuuluva asenne-esteettömyys luo turvallisuutta kohtaamiseen arvostavan suhtautumisen, saavutettavan kommunikaation, esteettömän sosiaalisen ympäristön ja neuromoninaisuutta huomioivan tietoisen toiminnan kautta. Aistiesteettömyys luo ympäristön muokkauksen ja itsesäätelyä tukevien työkalujen kautta turvalliset puitteet esimerkiksi rippikoulun käymiselle.
Neurovahvistavat periaatteet:
Ympäristön rakenteiden muokkaus
Tarkoituksenmukainen tuki
Neuromoninaisen kulttuurin kunnioittaminen
Vahvuusperusteisuus ja kyvykkyyden olettaminen
Autonomian mahdollistaminen
Kaikkien kommunikointitapojen kunnioittaminen
Yhdenvertaisuus
Asenne-esteettömyys ammattilaisella on:
- Olettamusvapaata havainnointia
- Avointa uteliaisuutta ja ei-tietämisen tilaa
- Asianmukaisen tiedon hankkimista ja reflektoivaa työotetta
- Arvostavaa suhtautumista
Neurovahvistavat periaatteet rakentavat saavutettavuutta ja esteettömyyttä neuromoninaisten ihmisten kohtaamiseen. Periaatteita voi soveltaa kaikissa kirkon eri työtehtävissä.
Vammaisuuden teologiasta
Kirjoittajana kirkkohallituksen saavutettavuus asiantuntija (TM, PsT & Diakoni – sosionomi AMK) Katri Suhonen
Vammaisuuden teologia on vammaisten ihmisten, vammaisten kristittyjen ja heidän liittolaistensa tapa sanoittaa uskoa ja teologiaa vammaisuuden näkökulmasta. Se voidaan ymmärtää myös vammaisten ja vammattomien kristittyjen yhteiseksi tavoitteeksi: etsiä kieltä ja tulkintoja, jotka tekevät näkyväksi sen, että evankeliumi kuuluu kaikille ja että jokainen ihminen on täysiarvoinen seurakunnan jäsen.
Vammaisuus ei tässä ajattelussa ole vain yksilön ominaisuus tai diagnoosi. Vammaisuus syntyy usein siitä, miten ympäristö, asenteet ja yhteiskunnan rakenteet estävät ihmisten täysipainoista osallistumista. Siksi vammaisuuteen liittyvä kärsimys johtuu usein ennen kaikkea syrjinnästä, esteellisyydestä ja ulossulkemisesta – ei itse vammasta.
Raamatun teksteissä vammaisuus on toisinaan kuvattu ongelmallisesti. Se on voitu liittää sairauteen, syntiin, häpeään tai eristämiseen. Myös parantamiskertomuksia on joskus tulkittu niin, että vammasta pitäisi päästä eroon. Tällaiset tulkinnat voivat synnyttää ajatuksen, ettei vammainen ihminen olisi riittävä sellaisenaan.
Vammaisuuden teologia haastaa nämä tulkinnat. Se muistuttaa, että vammaiset eivät ole projekteja, säälin kohteita tai toisten inspiraation välineitä, vaan täysivaltaisia ihmisiä ja seurakunnan jäseniä. Vammaisuuden teologia kutsuu kirkkoa kuuntelemaan vammaisten kokemuksia ja arvioimaan kriittisesti niitä opetus- ja toimintatapoja, jotka tuottavat ulossulkemista.
Vammaisuuden teologiassa Jumalaa ja Jeesusta katsotaan vammaisten kokemusten valossa. Yksi vahva ajatus on, että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Kristus kantaa haavojaan: Jeesuksessa näkyvät kärsimys ja haavoittuvuus. Ylösnousseen Kristuksen ruumis on haavoitettu ruumis. Siksi Jumala ei ole vammaisuuden ulkopuolella, vaan Kristuksessa Jumala on syvästi mukana ihmiselämän hauraudessa ja rajallisuudessa. Jokainen ihminen on Jumalan kuva, ja vammainen ihminen voidaan nähdä ylösnousseen Kristuksen kuvana – muistutuksena ihmisarvosta ja Jumalan läsnäolosta.
Samalla vammaisuuden teologian ytimessä on Jumalan rakkaus ja se, että ihmiset ovat monimuotoisia Jumalan kuvia. Ketään ei mitata kyvykkyyden, terveydentilan tai toimintakyvyn perusteella. Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita.
Keskeinen viesti on, että kirkon tulee olla saavutettava ja inklusiivinen myös teoissa, ei vain puheissa. Vammaisuuden teologia kutsuu purkamaan esteitä sekä fyysisiä että asenteellisia, jotta seurakunta olisi oikeasti kaikkien yhteinen ja kaikille.
Lähde: Suhonen, K. 2025. (Toim.) Saavutettava Jumala – Vammaisuuden teologia ja yhdenvertaisuus kirkossa. Sacrum. Helsinki. 2025.
Kirkkohallitus järjesti 13.12.2022 Vammainen pappi? Miten kirkko työllistää vammaisia ja viittomakielisiä -webinaarin. Linkki tekstitettyyn ja viitottuun tallenteeseen webinaarista alla:
Vammainen pappi webinaari- tallenne
Pohdintatehtävä:
- Saavutettavuus muodostuu esteettömyyttä rakentavista toiminnoista, mukautuksista ja asenteista. Pohdi, miten saavutettavuus ja esteettömyys toteutuvat työtehtävässäsi kirkolla neurokirjon näkökulmasta tällä hetkellä ja miten toimintaa voisi kehittää neuromoninaisuutta huomioivammaksi?
- Katsokaa video yhdessä tiimisi tai työkaverin kanssa. Pohtikaa videon katsottuanne sitä, mitä ajatuksia, tunteita ja uusia oivalluksia video herätti teissä?
Lähteet
Saavutettavuus ja esteettömyys – EVL Plus
Vammaispalvelulaki 675/2023 (Finlex)
Hallituksen esitys eduskunnalle vammaispalvelulaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi (Finlex)
Valiokunnan mietintö STVM 52/2022 vp (Eduskunta)