Vammaisuus voi periaatteessa koskettaa läheisesti tai omakohtaisesti ketä tahansa meistä jossain elämämme vaiheessa. Vaikka olisimme syntyneet vammattomana, saatamme myöhemmin sairauden tai esimerkiksi onnettomuuden seurauksena vammautua. Vamma vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn ja mahdollisuuksiin joko väliaikaisesti tai pitkäaikaisesti. Tilanteet ovat yksilöllisiä. Vammaisuus on aina suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan, ympäristöön sekä henkilön omaan kokemukseen. Toimintarajoitteiden lisäksi on tärkeää nähdä ensisijaisesti voimavarat ja mahdollisuudet.
Vain noin joka viides vammainen henkilö on työelämässä. Vammaiset kokevat syrjintää muun muassa työnhakutilanteissa. 67 % vammaisista kertoo kokeneensa syrjintää työnhaussa. Kaikista palkansaajista syrjintää kertoo kokeneensa vain 5 % eli vammaisten kohdalla luku on merkittävästi suurempi. Syrjintä vammaisuuden vuoksi on yksi yleisimmistä syistä, joiden vuoksi yhdenvertaisuusvaltuutettu saa yhteydenottoja.
YK:n vammaisyleissopimuksen 27 artiklan mukaan vammaisilla henkilöillä on yhdenvertainen oikeus työhön. Siinä, miten vammaisten henkilöiden työelämäosallisuus todellisuudessa toteutuu, on vielä kehitettävää.
Yhdenvertaisuuden edistämiseen on lakisääteinen velvollisuus, mutta yhdenvertaisuuden tulee olla arvo, johon meitä kutsuu lähimmäisenrakkaus.
Kristillinen ihmiskäsitys vaatii sitoutumaan kaikille ihmisille kuuluvaan yhtäläiseen ja luovuttamattomaan arvoon. Jakamaton ihmisarvo on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arvo. (Ovet auki kaikille)
Raamatun mukaan jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi (1. Moos. 1:27). Tämä korostaa jokaisen ihmisen ainutlaatuista arvoa ja merkitystä, riippumatta taustasta, kyvyistä tai muista eroista. Moninaisuuden ja yhdenvertaisuuden edistäminen kirkossa heijastaa tätä teologista periaatetta, sillä se tunnustaa ja kunnioittaa jokaisen ihmisen, myös vammaisten henkilöiden luomista Jumalan kuvaksi.
Jeesus itse toimi moninaisuuden ja yhdenvertaisuuden edistäjänä, sillä hän vietti aikaa ja osoitti rakkautta kaikille ihmisille, mukaan lukien yhteiskunnan syrjäyttämille ja hyljeksityille. Tämä näkyy esimerkiksi hänen suhteessaan syntisiin, samarialaisiin ja vammaisiin ihmisiin (Luuk. 5:27-32; Joh. 4:7-26; Matt. 9:20-22). Jeesuksen esimerkki on kirkolle malli toimia moninaisuuden ja yhdenvertaisuuden puolesta. Kristuksen rakkaus kaikkia kohtaan kutsuu kirkkoa edistämään moninaisuutta ja yhdenvertaisuutta.
Vain kaikille avoin kirkko on uskottava Kristuksen kirkko. Kirkko on yhteisö, jossa ei saa olla pääsyvaatimuksia. Ihan kaikenlaisten ihmisten osallisuus kirkon toimintaan tulee olla arvo, jota yhdessä tavoittelemme. Vammaiset työntekijät kirkossa luovat uskottavuutta sille, että kirkko on kaikille avoin (Suhonen 2022.)
”Ihmisen ei tarvitse olla täydellinen, riittävän hyvä riittää. Tutkimuksen mukaan parasta mitä papin tai jonkun muun kirkon toimihenkilön vamma voi kirkon teologiaan tuoda on täydellinen törmäys menestyksen teologialle tai erityisesti menestyksen teologian ihmiskäsitykselle. Tutkimus kertoo osaltaan siitä, että Jumalalla on oma menestyksen teologiansa, mutta se on sitä, että ihminen on oikeassa paikassa. Siksi vammaisten pappien rooli on kirkossa erityisen tärkeä. Myös vammainen pappi suhteessa sielunhoidon näkemykseen haavoitetusta auttajasta nousee esille tutkimuksesta”. (Suhonen 2022)
Kirkossa vammaistyön taustalla on ollut hyväntekeväisyys. Varhaiskirkko otti vakavasti Jeesuksen esimerkin ja opetukset. Kristityt tunnettiin siitä, että he hoitivat ja auttoivat köyhiä, sairaita ja vammaisia. Tämä oli vastakohta ympäröivälle yhteiskunnalle, jossa vammaiset usein marginalisoitiin. Keskiajalla kirkko perusti sairaaloita ja hoitokoteja, jotka tarjosivat hoitoa ja tukea vammaisille ihmisille. Monet luostarit olivat erityisesti tunnettuja vieraanvaraisuudestaan ja hoivatyöstään.
Nykyään monissa kirkoissa ympäri maailmaa on omistautuneita vammaistyön ohjelmia, jotka pyrkivät tukemaan vammaisten ihmisten osallistumista kirkon elämään täysivaltaisina jäseninä. Tämä sisältää esteettömyyden varmistamisen, inklusiivisten ohjelmien kehittämisen ja aktiivisen moninaisuuden ja yhdenvertaisuuden edistämisen.
Teologisesti moninaisuuden ja yhdenvertaisuuden edistäminen kirkossa perustuu syvällisesti Raamatun opetuksiin, erityisesti Jumalan kuvan teologiaan, Kristuksen sovitustyöhön ja Jeesuksen esimerkkiin. Kirkon historia osoittaa, että vammaistyö on ollut keskeinen osa kirkon toimintaa kautta aikojen, ja nykyään sen merkitys on entistä tärkeämpi, kun pyritään varmistamaan kaikkien jäsenten täysivaltainen osallistuminen ja arvostus kirkon yhteisössä.
Kirkko ei ole ollut vammaisille henkilöille avoin ja yhdenvertainen työpaikka. Kirkkolaki vuodelta 1964 kielsi vammaisen henkilön toimimisen pappina. Lue artikkeli Vammainen pappi (21.12.2023) täältä Vammainen pappi – Sielunhoidon aikakauskirja
Riitta Kuusi on pohtinut teoksessaan Kirkko kaikille ja kaikkien kirkko (2016) vammaisuutta sosiaalisena ilmiönä ja teologisena kysymyksenä. Hän toteaa: ”Vammaisuuden teologia ei ole vain sen pohtimista, mitä vammaisuus on tai ketä ovat vammaiset ihmiset. Se on kristologiaa ja Jumalan-kuvien uudelleen ajattelua yhtä lailla kuin ihmiskäsityksen tai kirkkokäsityksen avartamista. Vammaisuus on kontekstuaalinen käsite, ja vammaisuuden teologia on aina kontekstuaalista. Jokainen ihminen on Jumalan kuva, oikeastaan vain koko ihmisten moninaisuus yhdessä muodostaa Jumalan kuvan. Ihmisyys syntyy vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Ihmiset ovat riippuvuussuhteessa toistensa kanssa. Sen tähden vammaisuuden teologiaa voi tehdä vain vuorovaikutuksessa vammaisten ihmisten kanssa. Parhaimmillaan tämä voi toteutua jumalanpalvelusyhteisössä, jossa jokaisella ihmisellä on paikkansa.” Jos haluat lukea enemmän siitä miten vammaisuutta on pohdittu Raamatun tekstien pohjalta, löydät Kuusen teoksen täältä Kirkko kaikille ja kaikkien kirkko (nurmijarvenseurakunta.fi)
Ableismi? Vammaisuuden perusteella tapahtuvaa syrjintää kutsutaan ableismiksi. Ableismi voi olla puhetta, esteellisyyttä tai esimerkiksi vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeuden tarpeettomana rajoittamisena. Ableismia on myös vammattomuuden normi eli lähtökohta, jossa kaikki ovat vammattomia. Vammaisuutta pidetään siis itsestään selvänä, normaalina. Miten voimme vähentää ableismia? Ensimmäisenä meidän tulee tunnistaa se. (Suikki, 2022) Vammainen paljastaa rakenteellisen ableismin – SelkoSeks Tunnistamisessa voi käyttää apuna oman seurakunnan toiminnan arvioimista saavutettavuuden näkökulmasta. Onko tilamme esteetömiä, viestintämme saavutettavaa, käytämmekö termejä, jotka poissulkevat erilaisia kuulijoita? Lue lisää esteettömyskartoituksista Vantaan seurakunnissa…. (linkki)
Tulevaisuudessa työelämän moninaisuus tulee lisääntymään. Jotta yhdenvertaisuus työelämässä toteutuisi, tarvitaan asennemuutosta. Inklusiivisuuden edistämisen omassa seurakunnassa voi aloittaa esimerkiksi käymällä keskustelua mitä moninaisuus ja inklusiivisuus seurakunnassanne tarkoittaa, onko sen edistäminen tärkeää ja miten sitä tehdään. (Työterveyslaitos)
Kerrataan siis vielä miksi on tärkeää, että me kirkossa vahvistamme moninaisuusosaamistamme:
Osatyökykyisten vammaisten henkilöiden näkökulmasta on tärkeää, että yksilökeskeiseen työllistämisen tukemiseen liitetään vahvemmin työyhteisöjen kanssa työskentely. Työyhteisöjä tulee valmentaa, jotta niissä osataan hyödyntää paremmin räätälöityjen työtehtävien ja osatyökykyisyyden vahvuudet. Pelkkä vammaisen henkilön valmentaminen ei riitä. Työpaikkaa valmentamalla varmistetaan, että työtehtävät hyödyttävät työyhteisön tavoitteita, työntekijä pystyy suoriutumaan työtehtävistään ja että työpaikan ilmapiiri tukee vammaisen työntekijän työssä onnistumista. (Vamlas, Kaikille sopiva työ)
Kuuluuko moninaisuusosaaminen kirkon ammattien ydinosaamiseen?
Katrin haastattelu?
Kirkon ammattien ydinosaamiskuvaukset kuvaavat ammattiryhmien yleistä osaamista. Lähtökohtana ydinosaamiskuvauksille on kirkon missio. Kirkon ammateissa on kaikille ammattiryhmille kuuluvaa yhteistä ydinosaamista sekä tehtävästä riippuvaa ammatillista ydinosaamista.
Kaikille yhteisessä ydinosaamisessa moninaisuusosaamista tarkoitetaan kohdissa:
- taitoa kohdata erilaisia kommunikointitapoja käyttäviä ihmisiä luontevasti
- taitoa ymmärrettävään ja selkeäkieliseen vuorovaikutukseen sekä sopivan kommunikaatiotavan valintaan.
- taitoa luoda saavutettavaa, oikea-aikaista, ajantasaista ja laadukasta verkkosisältöä
- kykyä tunnistaa keskustelun sävyjä ja kulttuureja sekä ennaltaehkäistä osallisuutta estäviä ilmiöitä (esimerkiksi vihapuhe).
- kykyä asettua lähimmäisen asemaan sekä tunnistaa elämän monimuotoisuus ja jokaisen ihmisen arvo
- taitoa edistää lähimmäisenrakkautta, oikeudenmukaisuutta, rauhaa ja taitoa toimia luomakunnan parhaaksi
- taitoa hyödyntää kristikunnan teologista monimuotoisuutta.
- taitoa toimia niin, että erilaisten ihmisten kokemus osallisuudestaan, toimijuudestaan ja omasta osaamisesta vahvistuu
- taitoa toimia saavutettavuuden, esteettömyyden ja turvallisen tilan periaatteiden mukaisesti.
Eri ammattialojen ydinosaamiskuvauksissa mainitaan mm. eri kulttuuristen ja uskonnollisten perinteiden ymmärtäminen. Vammaistyön ja viittomakielisen työn työntekijän ydinosaamiskuvauksessa korostuu moninaisuusosaaminen. Diakoniatyön ydinosaamista on kykyä puolustaa jokaisen ihmisen osallisuutta kirkossa ja yhteiskunnassa sekä kyky kohdata jokainen ihminen ilman ehtoja. Kohtaamiseen liittyen mainitaan myös saavutettavuus, esteettömyys ja erityistarpeiden huomioon ottaminen. Erityistarpeiden huomioiminen mainitaan myös suntion ydinosaamiskuvauksessa. Lähetys- ja kansainvälisen työn työntekijän ýdinosaamiseen kuuluu taito torjua yleistyksiä ja stereotypioita, rakentaa kunnioittavaa kohtaamista, hyviä suhteita erilaisiin ihmisiin ja ihmisryhmiin sekä käyttää inklusiivista kieltä. Sairaalapapin ydinosaamiskuvauksessa mainitaan kykyä tunnistaa ja tuntea elämän monimuotoisuus ja jokaisen ihmisen arvo.
Monissa kirkon ammateissa kohdataan ihmisiä erilaisissa elämän tilanteissa. Vammaisuus voi olla luonteva osa henkilön identiteettiä tai se voi olla muutos, johon sopeutumisessa työyhteisöllä on merkitystä.
Kirkon ammattien ydinosaamiskuvaukset löydät täältä EVL – Kirkon ammattien ydinosaamiskuvaukset (kirkonydinosaaminen.fi)
Alla olevassa kaaviossa kuvataan moninaisuutta organisaatiossa. Moninaisuus on arvo, joka kertoo oikeudenmukaisuudesta ja vastuullisuudesta. Kirkko ei ole yritys, joten liiketoimintaedun sijaan voimme tavoitella kasvavaa jäsenmäärää. Kirkon ollessa moninainen, se myös kutsuu yhteyteensä moninaisuutta, kun yhä useampi löytää toiminnasta kosketuspintaa omaan elämäänsä. Moninaisuus on vahvuus.
