Vammattomuuden normi tarkoittaa sitä, että ensisijaisesti oletamme henkilöt vammattomaksi. Vammattomuuden normilla tarkoitetaan sitä, että vammattomuus arvotetaan vammaisuuden yli ja että sitä pidetään normaalina. Normiin kuuluu myös ajatus siitä, että kaikilla ihmisillä on samanlainen toimintakyky. (Tasa-arvoinen varhaiskasvatus. Normitietoisuus.)
Leikitellään hetki ajatuksella, että meillä olisi mahdollisuus muuttaa vammattomuuden normi moninaisuuden normiksi. Tilanteessa, jossa meillä kirkossa vallitsisi moninaisuuden normi, vammaiset henkilöt työyhteisössä olisi meille tavallista ja työn räätälöinti arkipäivää. Meillä olisi tietoa ja kokemusta moninaisissa työyhteisöissä työskentelystä ja kun meille rekrytoitaisiin uusia työkavereita, olettaisimme jo lähtökohtaisesti, että työkaverimme tuovat moninaisuuden eri ilmentymiä työyhteisöömme.
Mieti hetki mielessäsi onko moninaisuuden normi mahdollinen nyt tai tulevaisuudessa? Mikä estää sitä? Mitä edellyttää, että saavuttaisimme moninaisuuden normin?
