Työelämän yhdenvertaisuutta ohjaa lainsäädäntö.
Yhdenvertaisuuslaki (2015) säätää siitä mikä on syrjintää, mikä on sallittua erilaista kohtelua, kenelle syrjinnästä voi ilmoittaa, millaista hyvitystä ja muita seuraamuksia lain nojalla voi hakea sekä keiden tulee edistää yhdenvertaisuutta. Syrjinnän kieltää perustuslain ja yhdenvertaisuuslain lisäksi moni muu laki. Työsopimuslaki edellyttää, että työntekijöitä on kohdeltava tasapuolisesti.
Syrjintä on kielletty rekrytointivaiheessa, työn teon aikana sekä työn päättyessä. Moni ei tule ajatelleeksi, että työnantaja saattaa toimia syrjivästi jo työpaikkailmoituksessa. Myöhemmin tällä kurssilla kerrotaan mm. yhdenvertaisuudesta ja esteettömästä rekrytoinnista.
Laki edellyttää, että työnantajalla, jonka palveluksessa on säännöllisesti vähintään 30 henkilöä, on oltava suunnitelma tarvittavista toimenpiteistä yhdenvertaisuuden edistämiseksi. (Yhdenvertaisuuslaki 7§)
Yhdenvertaisuuslain 2015 vuonna voimaan tulleen uudistuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena oli yhtenäistää syrjintäkielto sekä eri syrjintäperusteiden kokoaminen yhtenevän oikeussuojan piirin kaikilla elämän osa-alueilla. Uudistusta arvioivan tutkimuksen perusteella osoittavat, että yhdenvertaisuutta arvioidaan liian vähän. Yhdenvertaisuuden edistämisessä ja yhdenvertaisuussuunnittelussa tarvitaan tukea.
Alla olevassa taulukossa kuvataan vammaisten henkilöiden työllistämiseen liittyvää keskeistä lainsäädäntöä. Lähde: (Vammaiset henkilöt työelämässä ja asiakkaina. FIBS & Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö)
Tänne on koottu yhdenvertaisuuteen liittyvää lainsäädäntöä Lainsäädäntö – Yhdenvertaisuus
Tehtävä: Tutustu oman seurakuntasi tasa-arvo- / yhdenvertaisuussuunnitelmaan. Oletteko keskustelleet työyhteisössänne miten suunnitelma konkretisoituu työssänne?