Rakentamisesta ja rakennusten ja alueiden ylläpidosta aiheutuu merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjä. Rakentamisen päästöihin voidaan vaikuttaa monin tavoin – erityisesti ohjauksella, materiaali- ja teknologiavalinnoilla, energianratkaisuilla ja tilojen käytöllä. Tässä osioaa keskitymme rakentamiseen ja korjausrakentamiseen ja niistä aiheutuviin päästöihin Tilojen käyttöön ja energiankulutukseen liittyvistä kysymyksistä opit omassa osiossaan.
Säästääkö vanhaa vai rakentaa uutta?
Hiilineutraali kirkko 2030 -strategia korostaa, ettei uutta rakennusta rakenneta ennen kuin on selvitetty mahdollisuus korjata tai muokata olemassa olevaa. Ajatus saa tukea myös tutkimuksista: tutkittujen tapausten perusteella korjaaminen on purkavaa uudisrakentamista tehokkaampi keino välttää päästöjen syntymistä lähivuosikymmeninä. (Ympäristöministeriö)
Korjausrakentamisessa päästöjä voidaan vähentää hyödyntämällä jo olemassa olevia rakenteita, materiaaleja ja teknisiä järjestelmiä, mikä pienentää uusien rakennusmateriaalien tarvetta ja säästää luonnonvaroja. Korjausrakentaminen vaatii myös vähemmän maanmuokkausta kuin uudisrakentaminen
Purkamisessa puolestaan korostuu materiaalien kierrätys ja uudelleenkäyttö: esimerkiksi betonin, teräksen ja puun talteenotto ja uusiokäyttö vähentävät neitseellisten materiaalien käyttöä ja pienentävät rakennusjätteen määrää. Uudis- ja korjausrakentamisen päästöjä hallitaan esimerkiksi valitsemalla vähäpäästöisiä ja ympäristösertifioituja materiaaleja, optimoimalla rakennuksen energiatehokkuus sekä hyödyntämällä uusiutuvaa energiaa.
Tuomiokirkkoa kunnostetaan. Kuva: Kai Heinävaara
Hiilijalanjälki mahdollistaa vaihtoehtojen tarkastelun
Rakentamisen hiilijalanjälkeen voidaan vaikuttaa eniten rakennushankkeen suunnittelun alkuvaiheessa. Siksi on tärkeää asettaa hankkeelle elinkaari- ja vastuullisuustavoitteet. Jokaisen korjaushankkeen yhteydessä tutkitaan myös esimerkiksi tilatehokkuutta ja mahdollisuuksia parantaa energiatehokkuutta. Asiat huomioidaan hankkeiden kilpailutuksessa.
Vuoden 2026 alusta alkaen kaikissa uusissa rakennushankkeissa tulee laatia rakennuslupavaiheessa hiilijalanjälkilaskelma. Tämä tarkoittaa, että hankkeen ympäristövaikutukset – erityisesti kasvihuonekaasupäästöt – on arvioitava jo ennen rakentamisen aloittamista. Hiilijalanjälkilaskelma lisää läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta. Samalla se tarjoaa mahdollisuuden vertailla eri suunnitteluratkaisuja ja materiaalivalintoja jo varhaisessa vaiheessa, jolloin voidaan vielä tehdä muutoksia. Hankkeen suurimmat päästölähteet voidaan tunnistaa ja ohjata suunnittelua kohti vähäpäästöisempiä ratkaisuja.
Esimerkiksi Helsingissä on jo otettu käyttöön konkreettinen raja-arvo asuinkerrostaloille: rakennuksen elinkaaren aikainen hiilijalanjälki ei saa ylittää arvoa 16 kg CO₂e/m². Raja-arvo kannustaa valitsemaan vähäpäästöisiä materiaaleja ja energiatehokkaita ratkaisuja. Valtakunnallisia raja-arvoja eri rakennustyypeille ei ole vielä julkaistu.
Rakentamisen päästöjen vähentämiseksi kehitetään jatkuvasti uusia materiaaleja ja tekniikoita. Esimerkiksi betonille, teräkselle ja työmaatoiminnoille on kehitetty vähäpäästöisempiä ratkaisuja. Nämä auttavat pienentämään rakentamisen kokonaispäästöjä. Näitä ratkaisuja tulee ottaa huomioon hankkeen eri kilpailutusvaiheissa.
Ilmastopäästöjä voidaan pyrkiä vähentämään myös yhteistyössä rakennushankkeen toimittajien kanssa. Tässä auttavat muiden muassa hankintojen vastuullisuuskriteerit tai yhteiset, ilmastovaikutukset huomioivat pelisäännöt rakennustyömaalla.
Hiilikädenjälki tuo esiin myönteiset vaikutukset
Rakentamisessa tulee pyrkiä mahdollisimman pienen hiilijalanjäljen lisäksi myös suureen hiilikädenjälkeen. Hiilikädenjälki tarkoittaa rakennushankkeen myönteisiä ilmastovaikutuksia, joita voivat olla esimerkiksi:
- Materiaalien uudelleenkäyttö: Rakennuksesta purettujen materiaalien hyödyntäminen vähentää uusien tuotteiden valmistuksen päästöjä.
- Hiiltä sitovat rakenteet: Pitkäikäiset rakennusosat, kuten puuelementit, voivat toimia hiilivarastoina vuosikymmenten ajan.
- Ylijäävä uusiutuva energia: Rakennuksen tuottama ylimääräinen energia, kuten aurinkosähkö, voi korvata fossiilista energiaa muualla.
- Ilmastotavoitteiden tukeminen: Hiilikädenjälki täydentää hiilijalanjälkeä ja auttaa hahmottamaan, miten rakennus voi aktiivisesti edistää ilmastonmuutoksen hillintää.
Rakennuksia suunnitellaan nyt toisenlaiseen tulevaisuuteen
Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on olennainen osa kestävää rakentamista. Rakennuksia suunnitellaan yhä pidemmälle tulevaisuuteen ja ne joutuvat toimimaan muuttuvassa ilmastossa. Vaikka ilmaston lämpeneminen saataisiin rajoitettua alle 1,5 asteen (mikä näyttää tällä hetkellä jo epätodennäköiseltä), sääolosuhteet ovat jo muuttuneet. Rakennusten on kestettävä uudenlaisia sääilmiöitä ja niistä aiheutuvia rasituksia, kuten puuskatuulia, rankkasateita, hellejaksoja ja merenpinnan nousua. Rakennusmateriaalien pitkäaikaiskestävyyteen tulee kiinnittää huomiota.
Suunnittelussa tulee kiinnittää huomiota muun muassa seuraaviin tekijöihin:
- julkisivun materiaalivalinnat sateiden lisääntyessä
- rakenteiden mitoitukset tuulien voimistuessa ja lumikuormien muuttuessa
- tilojen lämpöolosuhteiden säilyttäminen hellejaksojen lisääntyessä
- hulevesien ja tulvien hallinta
Seuraavassa videossa ympäristömestari Sanna Kuula kertoo, millä tavoin esimerkiksi Paavalin kirkon pihalla on kehitetty hulevesien imeytymistä maahan erilaisten niittytyyppien avulla. Entä miltä näyttäisi ympäristömestarin unelmien kirkkopiha? Videon kesto on 2:54 minuuttia.
Tilatehokkuus ja käytön vaikutukset
Tilantarpeen optimointi ja joustava tilankäyttö ovat tärkeitä tekijöitä tilatehokkuuden parantamisessa. Tästä on kirjauksia myös hyväksytyssä kiinteistöstrategiassamme. Tilojen käytöllä on merkittävä vaikutus kiinteistön energian- ja vedenkulutukseen, puhtaanapitoon, kunnossapitoon ja korjaustarpeeseen. Hyvin suunniteltu ja tehokkaasti käytetty tila vähentää uusien rakennusten tarvetta ja pienentää sekä rakentamisen että ylläpidon päästöjä. Tähän voit perehtyä tarkemmin verkkokoulutuksen neljännessä osiossa.