2. Neuromoninaisuus – erilaiset neurotyypit ja niiden erityispiirteet

Yleisesti neuromoninaisuudesta

Ohjeita opiskeluun: Tällä oppitunnilla voit edetä vaiheittain omaan tahtiisi. Aloita katsomalla video ja kokeile sen jälkeen kehollista harjoitusta. Voit myös tehdä vireystilan havainnointiharjoituksen joko lukemalla ohjeet tai katsomalla videon – valitse itsellesi sopivin tapa. Oppitunti etenee alla kuvatun rakenteen mukaisesti. Hahmottamisen tueksi käytössäsi ovat tutut värikoodit (ydinasian tai teemojen mieleen palauttajana (oranssi väri) sekä lisätietona tai esimerkkeinä (vihreä/violetti väri), jotka auttavat tunnistamaan esimerkiksi lisätiedon, harjoitukset, esimerkit ja tärkeät nostot.

Oppitunnin sisältö:

Video-harjoitus: Vagus-harjoitus (kesto 8.47 min)
Kehitykselliset neuropsykiatriset piirteet
Nepsy-diagnoosit ja keskeiset vaikutusalueet
Eri neurotyypit ja niiden merkitys yksilön psykososiaaliseen hyvinvointiin sekä toimintakykyyn
Aistitiedon käsittelyn vaikeudet – sensorisen integraation teoria
Hahmottamisen vaikeudet
Neurokirjon vahvuudet

Oppitunnin tavoitteena on rakentaa selkeä ymmärrys siitä, mitä neuromoninaisuudella tarkoitetaan ja millaisia erilaisia neurotyyppejä ihmisyyden kirjossa voi esiintyä. Tavoitteena on myös oppia tunnistamaan, miten neurobiologiset tekijät vaikuttavat yksilön identiteettiin, käyttäytymiseen, vuorovaikutukseen ja itsesäätelyyn. Lisäksi oppitunti auttaa hahmottamaan aistitiedon käsittelyn haasteita sekä hermoston kuormitusherkkyyttä ja niiden merkitystä arjessa ja kohtaamistilanteissa.

Aloitamme oppitunnin kehollisella harjoituksella vagus-harjoitus maaten. Video-linkki harjoitukseen: Rauhoittuminen silmien liikkeen avulla, (kesto 8.47 min)

Neuromoninaisuus kuvaa ihmisten välistä luonnollista vaihtelua aivojen toiminnassa, tiedonkäsittelyssä ja tavassa kokea maailmaa. Neurokirjo kattaa laajan joukon ihmisiä, joiden neurobiologiset ominaisuudet sijoittuvat yksilöllisesti liukuvalle jatkumolle. Jokaisen tapa ajatella, oppia, tuntea ja toimia on ainutlaatuinen, ja yksilön erilaisuus ei ole poikkeama vaan osa ihmisyyden luonnollista kirjoa. Perinteinen jaottelu “neurotyypillisiin” ja “neuroepätyypillisiin” menettää merkityksensä, kun tarkastellaan ihmisen aivojen ja hermoston moninaisuutta. Lisääntynyt tieto ja tutkimus ovat siirtäneet näkökulmaa siihen, että erilaiset tavat toimia ja kokea maailma ymmärretään nyt osana ihmisyyden moninaisuutta. Tietoisuus tästä moninaisuudesta auttaa luomaan ympäristöjä, joissa yksilölliset vahvuudet ja tarpeet voidaan tunnistaa ja ottaa huomioon.

Kehitykselliset neuropsykiatriset piirteet ovat synnynnäisiä ja perustuvat aivojen tapaan käsitellä tietoa ja säädellä toimintaa. Neurokirjo kattaa laajan ja monimuotoisen joukon ihmisiä, jotka sijoittuvat neurobiologisesti eri kohdille jatkumoa. Vaikka monet neurokirjoon kuuluvista saattavat olla työelämässä ja perusarki sujuu suhteellisen hyvin, tarvitsevat he silti eritasoista tukea, lääkitystä tai neuropsykiatrista ohjausta. Toisilla haasteet ovat laajempia ja edellyttävät yksilöllisiä, tehostettuja järjestelyjä sekä henkilökohtaisen avustajan tukea päivittäisessä elämässä. Neurokirjon ominaispiirteet jakautuvat eri tyyppisiin, myös osittain päällekkäisiin piirteisiin. Näistä piirteistä muodostuu jokaiselle ainutlaatuinen neurobiologinen genomi eli kullekin yksilölle ominainen neurotyyppi.

Nepsy-piirteet ovat suhteellisen pysyviä, mutta saattavat jonkin verran muuttua
ja muuttaa muotoaan eri ikäkausina. Muutokset ja erilaiset elämäntilanteet voivat
lisätä kuormitusta ja sen myötä tuen tarvetta. Lapsuudessa ja nuoruudessa tunnistamatta jääneet nepsy-piirteet lisäävät riskiä mielenterveyden häiriöiden puhkeamiseen myöhemmin. Tällöin voidaan puhua sekundaarisesta ongelmasta, joka on syntynyt merkittävän vaille jäämisen ja sitä seuranneen kompensoivien selviytymiskeinojen myötä. Neurokirjon mielenterveyden haasteiden taustalla voi olla yksinäisyyttä, syrjintää, ylikuormittumista, univaikeuksia ja psyykkisiä traumoja. Tutkimusten mukaan monilla neurokirjoon kuuluvilla on jonkinasteista traumataustaa tai haitallisia kokemuksia menneisyydessään. Neurokirjoon kuuluvat saattavat traumatisoitua herkemmin, mutta myös neurotyypillinen olettamus- ja normi, epäsensitiivinen kohtelu ja syrjintä vaikuttavat haitallisesti neurokirjon identiteetin kehitykseen.

Neurokirjoon kuuluvia piirteitä ovat muun muassa:

Autismin kirjo (ASD): lapsuusiän autismi, Asperger, PDA, HFA
ADHD ja ADD
Touretten oireyhtymä ja tic-häiriöt
Kehityksellinen kielihäiriö
Muut oppimisen- ja hahmottamisen vaikeudet
PDA & RSD (Pathological Demand Avoidance & Rejection Sensitive Dysphoria)

Neuropsykiatriset piirteet vaikuttavat:

tunteiden ja käyttäytymisen säätelyyn
oman toiminnan ohjaamiseen
tarkkaavuuden säätelyyn, kohdistamiseen ja ylläpitämiseen
aistitiedon käsittelyn vaikeuksiin ja aistisäätelyyn
sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja kommunikaatioon
kielelliseen ja ei-kielelliseen viestintään
motoriikkaan ja kehon hahmottamiseen
suuntien, reittien, paikan ja ajan hahmottamiseen

Sosioemotionaalinen kehitys ja neurobiologinen moninaisuus

Sosioemotionaalinen kehitys tarkoittaa ihmisen kykyä ymmärtää itseään ja muita, toimia vuorovaikutuksessa sekä säädellä tunteitaan ja käyttäytymistään erilaisissa tilanteissa. Se alkaa varhaisessa vuorovaikutuksessa ja kehittyy vähitellen kokemusten, ympäristön ja yksilöllisten ominaisuuksien vuorovaikutuksessa.

Sosioemotionaalinen kehitys näkyy arjessa esimerkiksi siinä, miten ihminen:

tunnistaa ja ilmaisee tunteitaan
tulkitsee toisten ilmeitä, eleitä ja aikomuksia
toimii ryhmässä ja rakentaa ihmissuhteita
säätelee omaa toimintaansa tilanteen mukaan

Neurokirjon näkökulmasta sosioemotionaalinen kehitys on keskeinen taustateoria, koska se auttaa ymmärtämään, miksi ihmiset toimivat eri tavoin sosiaalisissa tilanteissa ja miksi toiminnanohjaus sekä säätelytaidot voivat vaihdella yksilöittäin. Neurokirjoon kuuluvilla henkilöillä nämä taidot voivat kehittyä eri tahtiin, eri tavoin tai kuormittua herkemmin tietyissä tilanteissa.

On tärkeää huomata, että kyse ei ole puutteista tai tahallisesta käyttäytymisestä, vaan erilaisista tavoista hahmottaa maailmaa, käsitellä tietoa ja reagoida ympäristöön. Sosioemotionaalinen kehys auttaa siirtämään tarkastelun yksilön “haasteista” kohti ymmärrystä siitä, miten ympäristö, vuorovaikutus ja vaatimukset vaikuttavat toimintaan.

Tämä näkökulma on erityisen tärkeä, kun suunnitellaan tukea:

miten tilanteita voidaan ennakoida ja selkeyttää
miten kuormitusta voidaan vähentää
miten yksilön vahvuuksia voidaan hyödyntää

Kun sosioemotionaalinen kehitys ymmärretään taustalla vaikuttavana kokonaisuutena, voidaan rakentaa ympäristöjä ja toimintatapoja, jotka tukevat kaikkien mahdollisuutta toimia, oppia ja kuulua yhteisöön.

Yhteisiä piirteitä ja haasteita neurokirjolla

Nepsy-haasteet voivat näkyvät eri tilanteissa eri tavoilla. Yleisin näkyvä piirre on kuormitusherkkyys ja tunnesäätelyn vaikeudet, mikä vaikuttaa kokonaisvaltaisesti yksilön käyttäytymiseen ja toimintakykyyn. Neurotyyppi ja temperamentti vaikuttaa siihen, miten ihminen ilmaisee kuormitustaan. Jotkut vetäytyvät kuoreensa ”suojatilaan” ja toiset käyttäytyvät reaktiivisesti ulospäin, ovat äänekkäitä ja vilkkaita. Nämä autonomisen hermoston selviytymisvasteet: taistele-pakene, jähmety ja miellytä näyttäytyvät eri ihmisillä eri tavoin. Näihin kehollisiin reaktioketjuihin vaikuttaa niin vireystila, ajattelu kuin tunteet. Neurokirjoon kuuluvilla ihmisillä hermojärjestelmä reagoi herkemmin ympäristön muutoksiin ja ärsykkeisiin. Voisi sanoa, että aivot ja hermosto ovat virittyneemmät kuin neurotyypillisillä. Tästä syystä aivot myös kuormittuvat herkemmin.

ADHD-neurotyyppiin liittyvät tunnesäätelyn vaikeudet syntyvät useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Taustalla vaikuttavat sekä neuropsykologiset prosessit (kuten tarkkaavuus, työmuisti ja tunteiden tunnistaminen) että neurobiologiset tekijät (aivojen ja hermoston toiminta). Tunteisiin reagoiminen voi olla nopeaa ja voimakasta, ja samalla niiden tietoinen käsittely ja säätely voi kuormittua herkästi.

Tutkimusten perusteella on viitteitä siitä, että mantelitumake (aivojen tunteisiin ja uhkien havaitsemiseen liittyvä keskeinen rakenne) voi reagoida herkemmin ADHD-neurotyypillä. Mantelitumake toimii eräänlaisena “hälytyskeskuksena”, joka tunnistaa mahdollisia uhkia ja käynnistää elimistön valmiustilan.

Kun tämä järjestelmä aktivoituu tavallista herkemmin tai voimakkaammin, seurauksena voi olla:

nopeampi siirtyminen hälytystilaan (fight/flight)
voimakkaammat tunnereaktiot
haasteet rauhoittumisessa ja tilanteen uudelleenarvioinnissa

Tämä ei tarkoita, että reaktiot olisivat tahallisia, vaan ne liittyvät hermoston tapaan käsitellä ärsykkeitä. Siksi ADHD:hen liittyvä käyttäytyminen voi joissakin tilanteissa näyttäytyä impulsiivisena tai voimakkaana reagointina.

Toinen merkittävästi toimintakykyyn vaikuttava piirre neurokirjolla on toiminnanohjauksen haasteet. Useimmille toiminnanohjauksen haasteet näkyvät vaikeutena suunnitella, organisoida ja johtaa omaa toimintaa eri tehtävien sekä arkiaskareiden parissa. Tehtävien aloittaminen ja omien aika- ja voimavararesurssien kannalta järkevien päätösten tekeminen on vaikeaa. Ajankulua tai sitä, miten paljon aikaa menee mihinkin tehtävään on vaikeaa hahmottaa.

Työmuistin heikkous haastaa suunnitelmallisuutta, jolloin asiat eivät pysy mielessä, tavarat tallessa ja pelkästään valmistautuminen opintoihin saattaa kestää pitkään. Usein tästä syystä ADHD-neurotyypit joko myöhästyvät tai ovat paikalla liian aikaisin. Ajan hahmottaminen ja aikataulut ylipäätään saattavat kuormittaa merkittävästi neurokirjoon kuuluvaa. Toiminnanohjaus haastaa myös perusarkea, jolloin koti saattaa olla kaaoksessa ja asioiden loppuunsaattaminen näkyy tekemättömien töiden kasvavana kuormana.

Tunnesäätelyn pulmat voivat joskus näyttäytyä reaktiivisuutena tai haastavana käyttäytymisenä. Työmuistin heikkous voi estää ohjeiden mieleen jäämisen, ja tehtävien aloittaminen voi olla hyvin vaikeaa. Sosiaaliset tilanteet kuormittavat nopeasti ja voivat aktivoida stressijärjestelmän, jolloin yksilö tarvitsee keskimääräistä pidemmän palautumisajan. Aistikuormitus heikentää toiminta- ja oppimiskykyä monilla merkittävästi.

Neurokirjon haasteet voivat näkyä

kuormitusherkkyytenä ja aistien ylivirittyvyytenä
uni- ja oppimisvaikeuksina
toiminnanohjauksen ja työmuistin pulmina
keskittymisvaikeuksina ja motorisena levottomuutena
tunnesäätelyn ja vuorovaikutuksen haasteina
kontekstin (sosiaalinen, asia, aika) hahmottamisen vaikeuksina

Toiminnanohjauksen haasteet voivat näkyä

vaikeutena suunnitella ja aloittaa tehtäviä
organisaatiovaikeuksina
tarkkaavuuden ja vireystilan säätelyn haasteina
hankaluutena arvioida omaa toimintaa ja korjata virheitä

Nepsy-diagnoosit ja keskeiset vaikutusalueet

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD)

ADHD:ssa aivojen tapa säädellä aktiivisuutta, tarkkaavuutta ja impulssikontrollia poikkeaa tavanomaisesta. ADHD on yleisin neurokirjon diagnooseista ja sen esiintyvyys lapsilla ja nuorilla on n. 4-7%. ADHD voidaan diagnosoida lapsuudessa, nuoruudessa tai aikuisuudessa. ADHD-ydinpiirteet liittyvät aivojen tasolla aktiivisuustason säätelyyn, tarkkaavuuden ylläpitämiseen ja impulssikontrollin hallintaan

Tyypillisiä piirteitä ovat:

tarkkaamattomuus: aloittamisen vaikeus, häiriöherkkyys, vaikeus ylläpitää keskittymistä
ylivilkkaus: motorinen levottomuus, tarve liikehdintään
impulsiivisuus: toiminta ennen harkintaa, vaikeus säädellä reaktioita
ADHD:ssa hermoverkkojen toiminta ja säätely poikkeavat tavanomaisesta
ADHD:ssa aivojen hermostollinen säätely toimii eri tavoin

”Aivoissani käy kuhina. Ajatuksia risteilee, enkä saa oikein mistään otetta. Reagoin kaikkeen ympärillä tapahtuvaan ja keskittymiseni edellä olevaan tehtävään häiriintyy. En pysty sulkemaan ulkoisia ärsykkeitä, kuten puhetta, liikettä tai ajatusten virtaa pois mielestäni. Tästä syystä en pysty edistämään kirjoitustehtäviä tai kirjan lukua. Tuntuu, että minulla on miljoona keskenjäänyttä projektia ja olen ehtinyt menettää niihin kiinnostukseni. Olen hirvittävän hidas tehtävissäni, koska hahmotan asiat omalla tavallani ja en välttämättä ymmärrä opetettavaa asiaa kerralla. Tarvitsen paljon enemmän aikaa ja asioiden pilkkomista pienempii osiin. Koen olevani epäonnistuja ja olen väsynyt jatkuvaan ponnisteluun.”

ADHD jaetaan kolmeen esiintymismuotoon:

Yhdistetty esiintymismuoto (ADHD)
– sisältää sekä tarkkaamattomuutta että yliaktiivisuutta ja impulsiivisuutta
Pääasiassa tarkkaamaton esiintymismuoto
– aiemmin käytetty nimitys ADD
Pääasiassa yliaktiivinen/impulsiivinen esiintymismuoto
– yliaktiivisuus ja impulsiivisuus korostuvat, tarkkaamattomuus ei ole keskeinen piirre

Tarkkaamattomuuspainotteinen ADHD voi jäädä huomaamatta, sillä näkyviä ylivilkkauden piirteitä ei välttämättä esiinny.

Tarkkaamattomuus näkyy arjessa aloittamisen vaikeutena, häiriöherkkyytenä
sekä hankaluutena suunnata tarkkaavuutta olennaiseen ja keskittyä pitkäjänteisesti. Ulospäin havaittavien yliaktiivisuus- tai impulsiivisuuspiirteiden puuttuessa tarkkaamaton ADHD-neurotyyppi voi jäädä tunnistamatta. Ylivilkkaus ilmenee motorisena levottomuutena, kuten jalkojen heilutteluna, vaikeutena pysyä paikoillaan ja tavaroiden hypistelynä. Hiljaisuutta, rauhallisuutta ja paikallaan pysymistä vaativat tilanteet ovat haastavia. Impulsiivisuus näkyy ajatuksen ja toiminnan yhtäaikaisuutena, jolloin harkintakykyisyys on erittäin vaikeaa. Myös tunteiden ja käyttäytymisen säätely voi olla haastavaa.

Touretten syndrooma

Tourette on kehityksellinen neuropsykiatrinen oireyhtymä, joka ilmenee yleensä lapsuudessa tai nuoruudessa ja esiintyy usein yhdessä ADHD:n tai autismin kanssa. Se on tic-oireiden vaikein muoto. Oireisiin kuuluu tahdosta riippumattomia motorisia, äänellisiä ja kognitiivisia tic-oireita, kuten lihasnykimisiä, äännähdyksiä ja toistuvia ajatuksia. Tic-oireita edeltää usein kehon ennakkotuntemus.

Autismikirjo (ASD)

Autismi on aivojen erityisestä kehityksestä johtuvaa ja ilmenee yksilöllisinä tapoina käsitellä tietoa, kokea ympäristöä ja olla vuorovaikutuksessa. Autismi on osa neurobiologista moninaisuutta omana neurotyyppinään. Autismia esiintyy arviolta 1–3 %:lla väestöstä. Ominaispiirteet ilmenevät yksilöllisesti sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, aistikäsittelyssä ja kuormittumisherkkyydessä. Ydinpiirteitä ovat vuorovaikutuksen ja kommunikaation erityisyys, epätasainen taitoprofiili sekä hermoston voimakas kuormittuminen. Autismikirjo ei yleensä näy ulospäin, mikä voi vaikeuttaa käyttäytymisen ymmärtämistä.

”Minun on vaikea ymmärtää sitä, miksi toisessa tilanteessa jokin on suositeltavaa ja toivottua toimintaa, ja toisissa tilanteissa epäsopivaa. En hahmota sitä, miten minun tulisi toimia missäkin tilanteessa. Kontekstin taju varsinkin sosiaalisissa tilanteissa on vaikeaa. Opin kyllä jos minulle kerrotaan, että tässä tilanteessa pitäisi reagoida näin tai sanoa näin, mutta se ei tule minusta itsestään. Kuormitun myös todella herkästi erilaisista aistiärsykkeistä. Jos minulla on vääränkokoinen sukka jalassa – minulta menee siihen valtavasti energiaa ja yksittäinen aistiärsyke vie koko huomioni. Kovat äänet tuottavat minulle kipua ja ollessani kuormittunut en kestä kosketusta yhtään. Kuormitun voimakkaasti ihmisjoukoista, suurista ryhmistä ja esimerkiksi julkisilla matkustelusta.

Sosiaalisen vuorovaikutuksen haasteet

Autismikirjolla olevilla psykososiaaliset haasteet ilmenevät erityisesti vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa. Kielen ymmärtäminen voi olla kirjaimellista, ja omien sekä toisten ilmeiden, eleiden, aikomusten ja tunteiden tunnistaminen saattaa olla vaikeaa. Puhe ei ole kaikille ensisijainen kommunikaatiokeino tai se voi olla rajoittunutta. Katsekontakti ei tunnu luontevalta, koska se kuormittaa aistijärjestelmää voimakkaasti. Katsekontakti häiritsee myös kognitiivista prosessointia. On tutkimuksia siitä, että puheentuoton ja katsekontaktin ylläpitoon tarvittavat aivoalueet hyödyntävät osittain samoja kognitiivisia resursseja. Tästä syystä myös neurotyypilliset suuntaavat katsetta kasvoista toisaalle ajatellessaan ja puhuessaan yhtä aikaa säädelläkseen kuormitusta.

Katseen kautta välittyy paljon tietoa: sosiaalista palautetta, tunneinformaatiota, aikomuksia ja havainnointia. Autistit käsittelevät aisti-informaatiota yksityiskohtaisemmin ja suodattamattomammin. Sosiaalisten vihjeiden ja viestien vuoksi katsekontaktin ylläpitäminen voi olla erittäin kuormittavaa.

Toiminnanohjauksen vaikeudet näkyvät toiminnan suunnittelussa, aloittamisessa ja tehtävien järjestyksen hahmottamisessa. Siirtymät, arjen perustoiminnot sekä ajankäytön arviointi voivat olla vaikeita. Muutokset rutiineissa ja aikatauluissa kuormittavat voimakkaasti ja voivat laukaista ylikuormitustiloja.

Aistitiedon käsittelyn haasteet ovat yleisiä autismikirjolla. Henkilöt voivat olla yli- tai aliherkkiä aistiärsykkeille, kuten äänille, kosketukselle, hajuille, mauille, valolle ja lämpötiloille. Aistiherkkyydet voivat koskea kaikkia aistijärjestelmiä, myös tasapaino-, liike- ja kehoaistia. Taustaäänet ja häly saattavat olla erityisen kuormittavia ja heikentää toimintakykyä. Myös heikot ja pitkäkestoiset aistiärsykkeet, kuten halogeenilampun sirinä ja jääkaapin kompressorin ääni voivat aiheuttaa huomattavaa ja kasaantuvaa kuormitusta yksilölle. Aistien poikkeava toiminta voi ilmetä myös voimakkaana aistimushakuisuutena, kuten pureskeluna, rymyämisenä tai voimakkaiden maku- ja tuntoaistimusten hakemisena.

Lapsena ja nuorena sain paljon melttareita eli tunneromahduksia, joiden aikana vain huusin, itkin ja heittäydyin maahan. Aikuisena melttarit ilmenevät hermojen menettämisenä tai haastavana käytöksenä, jolloin kaikki tuntuu liialta ja olen vain tosi kiukkuinen. Tämän puolen uskallan näyttää itsestäni vain kotona turvallisten ihmisten parissa. Koulussa maskaan ja yritän selviytyä tunneromahdukseni kanssa yksin. Rauhoitun nopeasti, kun pääsen hetkeksi omaan rauhaan ja ärsykkeettömään tilaan. Koulussa lukittaudun esimerkiksi vessaan joksikin aikaa tai lähden koulusta aikaisemmin pois. Ylikuormittuneena minua auttaa ihmisten myötätuntoinen ja ymmärtävä kohtaaminen. Se rauhoittaa hermostoani ja auttaa minua pääsemään säädeltyyn tilaan nopeammin. ”

AuDHD – neurotyyppi

AuDHD tarkoittaa autismikirjon ja ADHD:n samanaikaista esiintymistä. Kyseessä ei ole erillinen diagnoosi, vaan kokemuksellinen ja kahden neurokehityksellisen neurotyypin yhdistelmä. Neurotyyppi ja sen ilmeneminen on jokaisella yksilöllinen. AuDHD ilmenee yksilöllisenä piirteiden kokonaisuutena, jossa autismin ja ADHD:n ominaisuudet voivat joko vahvistaa toisiaan tai ilmetä ristiriitaisesti.

Tämä yhdistelmä on huomattavasti yleisempi kuin aiemmin on ajateltu. Lääketieteessä ilmiölle on vasta avauduttu ja tutkimusta niiden yhteisesiintymisestä on edelleen niukasti. AuDHD-neurotyyppi itsessään havainnollistaa neuromoninaisuuden moniulotteisuutta ja laajuutta. Lääketieteellinen viitekehys ei yksin kykene tavoittamaan sitä, miten eletty kokemus, neurobiologiset tekijät ja arjen todellisuus yhdessä muovaavat ihmisen identiteettiä.

Lisätietoa AuDHD:sta

Arvioiden mukaan 50–70 % autistisista ihmisistä täyttää myös ADHD:n kriteerit, ja 20–50 % ADHD-ihmisistä täyttää autismikirjon kriteerit.
Vaikka diagnoosit annetaan kliinisesti erikseen, moni kokee, että yhdistelmän eletty todellisuus muodostaa oman neurotyyppinsä.

AuDHD ei näytä samalta kaikilla. Piirteet voivat:

toimia joskus yhteistyössä (Hyperfokus + erityiskiinnostukset)
olla toisinaan ristiriidassa (rutiinin tarve vs. vaihtelun kaipuu)
vaihdella päivästä toiseen

AuDHD-henkilöillä voi esiintyä sekä autismin että ADHD:n piirteitä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Henkilöllä saattaa olla vaikeuksia säädellä omaa oloaan tilanteissa ja on vaikeutta tunnistaa rajaa, milloin kuormitus käy liian voimakkaaksi. Spontaanius ja impulsiivisuus näkyy sosiaalisuutena ja puheliaisuutena, mutta samaan aikaan sosiaalinen tilannetaju ja hahmottaminen on vaikeaa. Sosiaaliset tilanteet vaativat paljon kognitiivista ponnistelua ja säätelyä, mikä kuormittaa hermostoa ja mieltä.

Autistinen puoli tarvitsisi enemmän strukturoituja rutiineja, selkeyttä sekä palautumisaikaa, mutta ADHD-piirteiden vuoksi omaa toimintaa on vaikea ohjata resursseja säästäen ja hyödyntäen parhaalla mahdollisella tavalla. AuDHD-neurotyypit hyötyvätkin tarkoin strukturoidusta arjesta, riittävästä mahdollisuudesta palautua ja toiminnanohjauksen tuesta kognitiivisiin ponnistuksiin ja perusarjessa selviytymiseen.

Toiminnanohjauksen haasteet ovat usein korostuneita. ADHD:n impulsiivisuus ja vaikeudet tarkkaavuuden ylläpidossa yhdistyvät autismin tarpeeseen ennakoitavuudesta ja rakenteesta. Tämä voi näkyä vaikeutena aloittaa ja saattaa tehtäviä loppuun, ajanhallinnan haasteina sekä kuormittumisena muutoksista ja siirtymistä. Kognitiivinen ponnistelu kuluttaa puolestaan etuotsalohkon säätelyresursseja, joten impulsiivisuus ja reagointiherkkyys lisääntyy ponnisteluiden jälkeen.

AuDHD:ssa aistitiedon käsittelyn poikkeavuudet ja hermoston kuormittumisherkkyys ovat yleisiä. Yli- ja aliherkkyydet eri aistikanavissa voivat vaihdella, ja ADHD:lle tyypillinen aistihakuisuus voi lisätä kuormitusta. Pitkittynyt kuormitus heikentää toimintakykyä ja voi johtaa ylikuormitustiloihin.

AuDHD:sta sanottua

Kokemus kaksoisidentiteetistä
Kun luet autismista ja ADHD:sta, ajattelet toistuvasti: ”Olen noita kumpaakin”

Rikas sisäinen maailma ja nopeasti liikkuvat ajatukset
Mielikuvitus, ideat ja pohdinta käyvät usein kovaa vauhtia.

Kokemus väärinymmärretyksi tulemisesta
Et tunnu sopivan selkeästi autismiin tai ADHD:hen liitettyihin stereotypioihin.

Jatkuva jännite rutiinin ja stimulaation välillä
Tarve tuttuuteen ja ennakoitavuuteen elää rinnakkain voimakkaan uutuuden- ja vaihtelunkaipuun kanssa.

Tehtävästä toiseen siirtyminen voi olla hankalaa Vaikka tiedät, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi, et saa itseäsi liikkeelle ja toiminnan vaihtaminen on vaikeaa.

Video: Miltä AuDHD todella tuntuu? What AuDHD Really Feels Like (It’s Not Just Autism + ADHD) (Kesto 7.25 min)

PDA ja SRD -piirteet

PDA (Pathological Demand Avoidance / vaatimusten välttely)

Voimakas tarve välttää ulkoisia vaatimuksia ja odotuksia, joka liittyy usein autonomian säilyttämiseen ja kuormituksen säätelyyn. Välttely ei ole tahallista vastustamista, vaan hermoston tapa suojautua liialta kuormitukselta tai hallinnan tunteen menetykseltä. Liittyy erityisesti autismikirjoon, mutta piirteitä voi esiintyä myös muilla neurokirjon henkilöillä.

RSD (Rejection Sensitive Dysphoria / hylkäämisherkkyys)
Voimakas ja herkkä tunnevaste koettuun tai pelättyyn hylkäämiseen, kritiikkiin tai epäonnistumiseen. Reaktio voi olla hyvin intensiivinen ja nopea, ja se vaikuttaa merkittävästi itsetuntoon, tunnesäätelyyn ja vuorovaikutustilanteisiin. Liittyy erityisesti ADHD:hen, mutta voi esiintyä myös muilla neurokirjon henkilöillä.

Tiedonkäsittelyyn ja toimintakykyyn liittyvät haasteet

Neurokirjoon kuuluvilla ihmisillä kognitiiviset ja sensoriset prosessoinnin erityispiirteet ovat yleisiä, ja ne vaikuttavat merkittävästi arjen ja oppimisen sujuvuuteen. Tiedonkäsittelyn nopeus määrittää, kuinka nopeasti ihminen pystyy omaksumaan ja käsittelemään uutta tietoa, ja työmuistin kapasiteetti rajoittaa sitä, kuinka paljon tietoa voi pysyä mielessä yhtä aikaa. Työmuisti vaikuttaa myös siihen, kuinka paljon tietoa voi pysyä mielessä yhtä aikaa, miten luettua teoriatekstiä voi sisäistää ja seurata annettuja ohjeita.

Tiedonkäsittely vaatii eri aivoalueiden yhteistyötä. Etuotsalohko ohjaa, priorisoi ja yhdistää informaatiota, jotta ihminen voi tehdä tavoitteellisia toimia ja reagoida joustavasti. Etuotsalohko on keskeinen toiminnanohjauksessa, päätöksenteossa ja tunnesäätelyssä, joten sen ylikuormitus voi heikentää sekä keskittymistä että kykyä reagoida joustavasti ja tarkoituksenmukaisesti eri tilanteissa. Haasteet tiedonkäsittelyssä voivat ilmetä esimerkiksi viiveenä tehtävien suorittamisessa, vaikeutena keskittyä monimutkaisiin ohjeisiin tai haasteina yhdistää eri aistien kautta tulevaa tietoa.

Haasteet tiedonkäsittelyssä voivat ilmetä esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

tehtävien suorittaminen vie tavallista enemmän aikaa
keskittyminen monimutkaisiin ohjeisiin on vaikeaa
erilaisten aistien kautta tulevan tiedon yhdistäminen tuottaa hankaluuksia
ohjeiden muistaminen ja vaiheiden seuraaminen kuormittaa työmuistia

Kognitiivinen korkeatasoisuus

Neurokirjolla on myös henkilöitä, joilla on korkea kognitiivinen kyvykkyys ja jotka menestyvät akateemisesti erittäin hyvin. Monet heistä oppivat jo varhain selviytymään erilaisista sosiaalisista ja ammatillisista haasteista, koska älykkyys ja hermoston toiminnan piirteet tarjoavat siihen hyvät edellytykset.

Kognitiivisesti korkeatasoisilla autismikirjon henkilöillä haastava käyttäytyminen voi näyttäytyä vähäisempänä, sillä heidän vuorovaikutustaitonsa ja itsesäätelykykynsä ovat usein kehittyneemmät. Älykkyyden avulla on mahdollista esimerkiksi kompensoida turhautumisen ja kuormituksen tunteita haastavissa tilanteissa.

Korkea kyvykkyyden taso voi kuitenkin johtaa harhaan myös ammattilaisia ja synnyttää liian yleistäviä tulkintoja henkilön toimintakyvystä eri elämänalueilla. Vaikka toimintakyky työelämässä tai opinnoissa olisi korkea, voi perusarjessa, parisuhteessa tai vanhemmuudessa esiintyä merkittäviä haasteita. Esimerkiksi ihminen voi olla erittäin suvereeni omassa asiantuntijatehtävässä psykologina tai lääkärinä, mutta kamppailee ja kompuroi samaan aikaan henkilökohtaisissa ihmissuhteissa kommunikoinnin ja itsesäätelyn kanssa.

Monet korkeatasoiset autismikirjon henkilöt ovat oppineet noudattamaan yleisesti hyväksyttyjä toimintatapoja sekä kompensoimaan ja peittelemään luontaisia piirteitään. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi katsekontaktin tietoista ylläpitämistä keskustelutilanteissa tai kuormituksen hallintaa hyvin tarkasti strukturoidun arjen ja rutiinien avulla. Omien luontaisten piirteiden peittely, eli maskaaminen, sekä siihen liittyvä ylikompensaatio ilmenevät usein kohtuuttomina vaatimuksina itseä kohtaan. Vaikka nämä keinot voivat helpottaa selviytymistä sosiaalisissa ja arjen tilanteissa, ne ovat kokonaisuudessaan erittäin kuormittavia. Pitkällä aikavälillä tällaiset opitut selviytymisstrategiat tapahtuvat usein yksilön hyvinvoinnin ja autenttisuuden menettämisen kustannuksella.

Oppimisvaikeudet

Oppimisvaikeuksiin kuuluvat muun muassa lukivaikeus, matematiikan oppimisen vaikeudet, kehityksellinen kielihäiriö, hahmotusvaikeudet sekä tarkkaavuuden haasteet. Ne voivat vaikuttaa oppimiseen eri tavoin ja ilmetä yksilöllisesti eri elämänvaiheissa.

Kehityksellinen kielihäiriö (DLD)

Kehityksellisessä kielihäiriössä kielelliset taidot kehittyvät tavanomaista hitaammin ja poikkeavalla tavalla. Häiriöstä käytetään myös nimityksiä kielellinen erityisvaikeus ja dysfasia.

Keskeisiä piirteitä:

Vaikeudet puheen tuottamisessa: ääntäminen, lauserakenteet ja sujuvuus
Haasteet puheen ymmärtämisessä
Ongelmia sanojen muistamisessa, nimeämisessä ja käsitteiden hallinnassa
Taivutusmuotojen käytön vaikeus

Kielihäiriö lisää lukivaikeuden riskiä, ja lievemmät vaikeudet voivat tulla esiin vasta kouluiässä. Nuoruudessa ja aikuisuudessa haasteet voivat näkyä edelleen:

sanojen löytämisen vaikeutena ja poikkeavina lauserakenteina
luetun ja kuullun ymmärtämisen haasteina
vaikutuksina sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja tunteiden säätelyyn

Laaja‑alainen oppimisvaikeus

Laaja‑alainen oppimisvaikeus tarkoittaa yksilöllisesti vaihtelevia ja yleisen kognitiivisen kapasiteetin (esim. päättely‑ ja ongelmaratkaisukyky) heikkouden seurauksena ilmeneviä vaikeuksia selviytyä arjen, opiskelun tai työelämän vaatimuksista. Oppimisen vaikeudet eivät rajoitu vain yhteen taitoalueeseen, mutta niiden vaikutus on lievempi kuin esimerkiksi kehitysvammaisuudessa. Termiä käytetään kuvaamaan tilaa, jossa havaitaan keskimääräistä heikompi suoriutuminen kognitiivisissa tehtävissä.

Matematiikan hahmottamisen vaikeus / erityinen matemaattinen oppimisvaikeus (dyskalkulia)

Matematiikan oppimisvaikeus, usein kutsuttu dyskalkuliaksi, on neurobiologinen kehityshäiriö, jossa henkilöllä on merkittäviä ja pysyviä vaikeuksia matematiikan perusosa‑alueissa, kuten numeroiden käsittelyssä, lukujonon ymmärtämisessä ja peruslaskutoimitusten hallinnassa. Vaikeudet eivät selity opetuksen puutteella tai muilla ulkoisilla tekijöillä.

Motorinen oppimisvaikeus / kehityksellinen koordinaatiohäiriö (DCD)

Motorinen oppimisvaikeus tarkoittaa vaikeutta oppia ja tuottaa sujuvia liikkeitä tavanomaiseen kehitysvauhtiin verrattuna niin arjen toiminnoissa kuin motorisesti vaativissa tehtävissä. Tällaista vaikeutta lääketieteellisesti kutsutaan kehitykselliseksi koordinaatiohäiriöksi (DCD), joka aiemmin tunnettiin myös dyspraksiana. Se ilmenee esimerkiksi kömpelyytenä, hankaluutena oppia uusia motorisia taitoja tai puutteellisena liikkeiden koordinointina ilman selittävää neurologista sairautta tai älyllistä viivettä.

Lukivaikeus (lukihäiriö)

Lukivaikeus ilmenee usein hitautena ja epätarkkuutena lukemisessa sekä oikeinkirjoituksen haasteina. Tyypillisiä piirteitä ovat hidas ja työläs lukeminen, vaikeus tunnistaa sanoja sujuvasti, oikeinkirjoituksen ongelmat sekä kirjallisen ilmaisun vaikeudet. Aikuisuudessa lukivaikeus voi näkyä esimerkiksi kirjallisissa tehtävissä hitaana suoriutumisena ja vieraiden kielten oppimisen haasteina. Lukivaikeuteen voi liittyä myös liitännäisvaikutuksia, kuten luetun ymmärtämisen vaikeuksia, lukemisen välttelyä sekä sanavaraston ja tiedon karttumisen hidastumista. Lukivaikeus on neurobiologinen ja usein perinnöllinen, ja se voi esiintyä yhdessä muiden oppimisvaikeuksien, kuten tarkkaavuuden tai matematiikan haasteiden, kanssa.

Lukivaikeus ja työmuisti

Lukivaikeuteen liittyy usein kielellisen työmuistin heikkoutta, mikä vaikeuttaa:

suullisten ohjeiden muistamista
monivaiheisten kokonaisuuksien hallintaa
luetun ymmärtämistä

Työmuistin rajoitukset voivat vaikuttaa myös ongelmanratkaisuun ja vieraiden kielten oppimiseen.

Oppimisvaikeudet eivät tarkoita kyvyttömyyttä oppia, vaan erilaisia tapoja käsitellä tietoa. Oikeanlaisella tuella ja ymmärryksellä oppiminen voi sujua ja vahvuudet pääsevät esiin.

Aistitiedon käsittelyn vaikeudet – sensorisen integraation teoria

Aistitiedon käsittelyn vaikeudessa aivot käsittelevät aistien kautta tulevaa informaatiota poikkeavasti. Tällöin aistitieto voi olla kuormittavaa, hämmentävää ja vääristynyttä. Vaikeudet haittaavat päivittäistoimintojen (pukemisen, syömisen, peseytymisen ja nukkumisen) sujumista. Lisäksi henkilöllä saattaa olla vaikeaa säädellä tunteitaan ja käyttäytymistään. Liiallinen kuormittuminen laukaisee stressireaktion, joka voi ilmetä raivokohtauksena (meltdown), välttelynä, jumiutumisena ja lamaantumisena (shutdown). Aistitiedon käsittelyn vaikeudet vaikuttavat myös vireystilan ja tarkkaavuuden säätelyyn. Vaikeus voi tulla esille yhden tai useamman aistin alueella. Haasteet voivat esiintyä myös yhdessä ja erikseen.

Aistitiedon käsittelyn vaikeudet jaetaan:

Aistimusten erottelun vaikeuksiin

Aistimusten säätelyn vaikeuksiin

Aistipohjaisiin motoriikan vaikeuksiin

Kehotietoisuuden haasteisiin

Yli-/aliherkät aistit sekä aistimushakuisuus

Neurokirjolla olevien ihmisten aistikokemukset ovat erilaiset kuin neurotyypillisten. Aistijärjestelmä toimii herkemmin, käsittelee aistitietoa eri tavalla ja aistimuskynnys on myös matalampi. Jotkin aistiärsykkeet, kuten kovat äänet ja vesisuihku saattavat joillekin tuottaa jopa kipua. Joillakin aistit voivat olla aliherkkiä, jolloin aistimuksen kokeminen on heikompaa eikä ärsykettä pysty samalla tavalla käsittelemään, jäsentämään hermostossa ja aivoissa. Tällöin ympäristöstä tullut aistipalaute ei anna riittävästi tietoa, jotta eri tilanteisiin voisi reagoida tarkoituksenmukaisella tavalla. Ympäristön ja tapahtumien hahmottaminen on tällöin vaikeaa ja ihminen voi olla altis tapaturmille.

Aistimuksiin yliherkästi reagoiva eli aistiherkkä ihminen kokee aistimukset tavallista voimakkaammin ja pitkäkestoisemmin. Reaktion säätely on vaikeaa, eikä aistiyliherkkä totu samalla tavalla toistuviin ärsykkeisiin niin kuin yleensä. Autonomisen hermoston toiminnassa on myös epätasapainoa, mistä seuraa yksilölle kumuloitunutta stressiä ja palautumisen hidastumista. Aistihakuisuus voi johtua sekä ali- että yliherkkyydestä. Aistimushakuisuudella pyritään saamaan aliherkän aistin kautta jäsentäviä ja mielihyvää tuottavia kokemuksia. Samoin aistiyliherkkä voi yliherkän tuntoaistin kautta kokea miellyttäväksi ja rauhoittavaksi pitkäkestoisen syvätuntoaistimusta stimuloivan paineen. Aistihakuisuus voi näkyä laajasti eri aistijärjestelmien: tunto, tasapaino- asento- ja liikeaistijärjestelmän kautta.

Hyvin toimiva aistitiedon käsittely luo perustan ja pohjan lapsen motoristen ja kognitiivisten taitojen kehittymiselle ja oppimiselle. Aistitiedon onnistunut käsittely johtaa mielekkääseen toimintaan ja reagointiin, mikä puolestaan vahvistaa uusien taitojen oppimista ja tekee oppimisesta palkitsevaa. Tarvitsemme aistitietoa oman itsemme, rajojemme ja kokemuksemme jäsentämiseen. Aistitiedon käsittelyn toimiessa hyvin ihminen pystyy säätelemään toimintaansa, vireystilaansa, oppimaan uutta ja kehittämään vuorovaikutustaitojaan.

Aistitiedon käsittelyä ja säätelyä helpottavia toimenpiteitä ja työkaluja ovat:

Ympäristöä muokataan niin, että aistikuormitus vähenee eikä nuorta altisteta ärsykkeille, joita hän ei kestä.
Tarjotaan vaihtoehtoja, ei pakoteta toimintaan, joka tuntuu vaikealta.
Sensitiivinen kohtaaminen
Vireystilan säätely kehollisesti ja kognitiivisesti
Päivän strukturointi ja ennakointi
Apuvälineet

Hermoston korkea kuormitusherkkyys ja stressin säätely

Neurokirjoon ja erityisesti autismin kirjoon kuuluvilla henkilöillä hermosto reagoi herkästi ja kuormittuu nopeasti. Aistitiedon poikkeava käsittely lisää kuormitusta: kun ärsykkeitä tulee liikaa, kognitiiviset toiminnot, toiminnanohjaus ja motoriset taidot häiriintyvät.

Autismikirjolla aistisuodatin on läpäisevä, jolloin ärsykkeet tulvivat aivoihin yhtä aikaa. Neurotyypillisillä suodatin on tiiviimpi, jolloin aivot pystyvät karsimaan häiritsevää ja valikoimaan tarpeellista informaatiota ympäristöstä. Näin ollen neurotyypillinen kykenee ylläpitämään tarkkaavuutta ja keskittymään edessä olevaan tehtävään ponnistelematta. Kuormittuminen liittyy neurokirjolla juuri siihen, kun kaikki ärsykkeet läpäisevät aistiseulan mikä ylikuormittaa aivoja ja samaan aikaan aistikuormitusta yritetään säädellä sekä keskittyä meneillään olevaan tehtävään.

Hermoston kuormitusta lisäävät tekijät

Liialliset virikkeet, äkilliset muutokset, ennakoimattomuus.
Voimakkaat aistiärsykkeet (äänet, hajut) sekä sosiaaliset tilanteet – myös positiiviset.
Toiminnanohjausta, hahmottamista, tiedonkäsittelyä ja työmuistia kuormittavat tehtävät.
Nykyajan ärsyketulva, joka voi ylikuormittaa erityisesti ADHD-piirteisen monikanavaista aistijärjestelmää.

Stressi ja neurokirjo

Stressi on ihmiselle luonnollinen fysiologinen ja psykologinen reaktio tilanteisiin, joissa keho ja mieli kokevat kuormitusta tai uhkaa. Stressivasteeseen liittyy muun muassa sykkeen ja vireystilan nousu sekä stressihormonien, kuten adrenaliinin ja kortisolin, vapautuminen, mikä valmistaa kehoa toimimaan nopeasti. Normaalissa tilanteessa tämä auttaa selviytymään haasteista, mutta pitkäkestoisena tai voimakkaana stressi voi heikentää toimintakykyä, tunnesäätelyä ja oppimista.

Neurokirjon ihmisten stressijärjestelmä reagoi usein herkemmin kuin neurotyypillisten, mikä perustuu osittain temperamenttiin sekä yksilöllisiin varhaislapsuuden kokemuksiin ja hermoston kehitykseen. Herkällä stressivasteella pieni arjen kuormitus saattaa nopeasti kasautua ja ylittää sietokyvyn, mikä ilmenee käyttäytymisessä ja kehollisissa reaktioissa ennen kuin henkilö itse osaa ilmaista tuntemuksiaan selkeästi.

Ammattilaiselle on erityisen tärkeää tunnistaa ja ymmärtää stressin merkkejä ja vaikutuksia, koska varhainen havaitseminen mahdollistaa tuen kohdentamisen ajoissa ja oikein. Riittävän tuen puute voi johtaa tilanteen kärjistymiseen ja voimakkaampiin ylikuormitustiloihin (meltdown/shutdown), kun henkilön hermosto ei pysty enää säätelemään reaktioitaan. Oikea-aikainen tunnistaminen ja säätelykeinot tukevat neurokirjoon kuuluvan ihmisen arjen sujuvuutta, edistävät hyvinvointia ja auttavat ehkäisemään pitkäaikaisia stressin seurauksia.

Meltdown (”melttari”) on ylikuormituksesta johtuva tunneromahdus. Se on intensiivinen reaktio ylivoimaiseen tilanteeseen. Meltdown tapahtuu yleensä itsesäätelyn ollessa epätasapainossa. Silloin kun koetaan valtavaa stressiä: aistikuormitus on liiallinen tai tunteet ovat liian intensiivisiä. Meltdown voi ilmetä huutona, itkuna, kirkumisena, hetkellisenä puhumattomuutena, esineiden heittelynä, itsensä satuttamisena ja paniikkikohtauksen omaisena reaktiona. Shutdown (sulkeutumistila) Shutdown tila on sisäänpäin kääntyvä ylikuormitustila, jossa neurokirjolla oleva sulkee itsensä suojatilaan. Sulkeutumistilassa nuoreen ei välttämättä saa yhteyttä eikä hän kykene ilmaisemaan itseään. Olotilaa voi kuvata jäätymisen, jähmettymisen tai lamaantumisen tilaksi, josta palautuminen voi olla hidasta.

Kohonneen stressitilan vaikutukset

Sykkeen ja vireystilan nousu, adrenaliinin ja kortisolin vapautuminen.
Levottomuus (ylivireys) tai jähmettyminen (alivireys).
Välttely ja muut säätelykeinot.
Hermoston ylikuormitustilat: meltdown, shutdown, raivonpurkaukset (taistele–pakene).

Stressiherkkyys neurokirjon nuorilla

Stressijärjestelmä aktivoituu herkemmin, vaikka aistitiedon käsittelyn vaikeuksia ei olisi.
Stressiherkkyyteen vaikuttavat temperamentti sekä sikiö- ja varhaislapsuuden kokemukset.
Herkän temperamentin reagointikynnys on matalampi.
Nepsy-nuorilla stressinsietoikkuna on kapeampi ja kuormitus kasvaa nopeammin.

Stressin merkkejä voivat olla:

Lisääntynyt liikehdintä, levottomuus, äänen voimistuminen, puheliaisuus.
Vetäytyminen vuorovaikutuksesta, väsymys, poissaolevuus.
Keholliset merkit: kasvojen/kaulan punoitus, hikisyys, pinnallinen hengitys, runsas hikoilu ilman rasitusta, suun aukominen, hiusten pyörittely, jännittynyt keho.
Ärtyisyys, ahdistuneisuus, uhmakkuus, häiritsevä käytös.
Voimakkaat reaktiot muutoksiin ja aistiärsykkeisiin.
Tarve hakeutua omaan tilaan, rauhalliseen ympäristöön, hämärään, mieluisan tekemisen tai turvallisen aikuisen läheisyyteen.

Hahmottamisen vaikeudet

Hahmotusvaikeuksilla tarkoitetaan vaikeuksia käsitellä, jäsentää ja ymmärtää havaintotietoa. Kyse ei ole aistien, kuten näön tai kuulon, toimintahäiriöstä, vaan siitä, miten aivot tulkitsevat ja muokkaavat havaittua tietoa. Hahmotusvaikeudet ovat osa neurobiologista moninaisuutta, ja niiden taustalla on aivojen tapa käsitellä tietoa. Ne voivat ilmetä eri tavoin eri ihmisillä ja vaikuttaa monenlaisiin arjen tilanteisiin, kuten oppimiseen, liikkumiseen, ajanhallintaan ja vuorovaikutukseen.

Hahmottaminen on keskeinen osa arjen toimintaa: sen avulla tunnistamme esineitä, ymmärrämme niiden sijaintia ja suhteita toisiinsa sekä muodostamme mielikuvia ja kokonaisuuksia. Hahmotusvaikeuksissa haaste liittyy usein juuri kokonaisuuksien rakentamiseen ja osien välisten suhteiden ymmärtämiseen, vaikka yksittäiset osat sinänsä olisivat tuttuja.

Vaikeudet voivat koskea esimerkiksi tilan, suunnan, ajan tai liikkeen hahmottamista. Ne voivat ilmetä myös mielikuvien muodostamisessa, muistamisessa tai siinä, miten nähtyä, kuultua ja koettua tietoa yhdistetään toisiinsa.

Hahmotusvaikeudet liittyvät tiedon jäsentämiseen, tilan, ajan ja kokonaisuuksien ymmärtämiseen. Hahmotusvaikeus voi näkyä arjessa esimerkiksi siivoamisen ja järjestelyn vaikeutena.

Hahmotusvaikeudet voivat ilmetä esimerkiksi seuraavasti:

vaikeutena hahmottaa aikaa ja aikatauluja
haasteina kalenterin tai lukujärjestyksen käytössä
vaikeutena ymmärtää matematiikkaa ja lukujonoja
hankaluutena tunnistaa ja löytää esineitä
vaikeutena erottaa yksityiskohtia tai muodostaa kokonaisuuksia
pulmina avaruudellisessa hahmottamisessa, kuten suunnissa, etäisyyksissä ja nopeuksissa

Lisäksi hahmotusvaikeuksiin voi liittyä haasteita syy–seuraussuhteiden ymmärtämisessä sekä ei-kielellisen viestinnän, kuten eleiden ja ilmeiden, tulkinnassa.

Kokemuksia oppimisesta hahmotusvaikeuksien kanssa

Asioiden ymmärtäminen voi tapahtua eri tavalla kuin muilla
Oppiminen voi olla hitaampaa ja vaatia paljon toistoja
Sanalliset ja monivaiheiset ohjeet ovat haastavia, erityisesti kuultuna
Vireystila vaikuttaa oppimiseen ja suoriutumiseen
Teorian soveltaminen käytäntöön voi olla vaikeaa
Kokonaisuuksien jäsentäminen ja asioiden yhdistäminen on kuormittavaa
Hyötyä voi olla mallioppimisesta ja toiminnallisista menetelmistä
Kokeet ja tentit voivat tuottaa erityisiä haasteita

Neurokirjon vahvuudet

Neurokirjo on luonnollinen osa inhimillistä moninaisuutta. Se viittaa siihen, että ihmiset ajattelevat, kokevat ja toimivat eri tavoin – eikä tämä erilaisuus ole pelkästään haaste, vaan myös merkittävä voimavara. Kun neurokirjon piirteitä ymmärretään paremmin ja yksilölle tarjotaan turvallinen ympäristö sekä oikeanlaista, yksilöllistä tukea, monet vahvuudet pääsevät esiin ja neurokirjoon kuuluvista tulee toimijoita omassa vaikutuspiirissään. Neurokirjon vahvuuksien tunnistamisella on suuri merkitys niin yksilön hyvinvoinnille kuin koko yhteiskunnan kehitykselle.

Neurokirjon ihmiset tuovat yhteiskuntaan uusia näkökulmia, luovia ratkaisuja ja syvällistä osaamista. He voivat nähdä asioita tavoilla, jotka jäävät muilta huomaamatta, ja haastaa vakiintuneita ajattelumalleja. Tämä monimuotoinen ajattelu edistää innovaatioita, lisää ymmärrystä moninaisuudesta ja rakentaa inklusiivisempaa yhteiskuntaa, jossa erilaiset vahvuudet tunnistetaan ja niitä osataan hyödyntää erilaisissa tehtävissä.

Nepsy-piirteisiin liittyy monia vahvuuksia:

Moni nepsy-piirteinen henkilö pystyy motivoituessaan saavuttamaan syvän keskittymisen eli flow-tilan. Tällöin työskentely on tehokasta ja tuottavaa, ja keskittyminen voi olla poikkeuksellisen intensiivistä.
Vahvuuksiin kuuluvat usein myös rehellisyys, vahva oikeudentaju, luovuus ja empaattisuus.
Innovatiivisuus ja kyky ajatella “laatikon ulkopuolelta” mahdollistavat uudenlaisten ratkaisujen löytämisen niin arjessa kuin työelämässä.
Erityismielenkiinnon kohteet (ns. “ekkot”) ovat monille keskeinen voimavara. Niiden parissa työskentely tuottaa iloa, lisää motivaatiota ja vähentää stressiä.
Monilla on vahvuuksia esimerkiksi visuaalisessa hahmottamisessa, musiikissa tai teknologian parissa.
ADHD-piirteisiin liittyy usein vahva havainnointikyky, kyky yhdistellä asioita sekä hyvät ongelmanratkaisutaidot.

Autismikirjoon liittyvät vahvuudet ja voimavarat ovat yhtä lailla monipuolisia:

Harkitsevuus ja analyyttinen ajattelu tukevat syvällistä ymmärrystä ja tarkkaa työskentelyä.
Kyky keskittyä pitkäjänteisesti, huomata yksityiskohtia ja ratkaista monimutkaisia ongelmia on monelle tyypillinen vahvuus.
Erinomainen muisti ja kyky omaksua tietoa syvällisesti erityisesti omista kiinnostuksen kohteista.
Erilainen tapa hahmottaa maailmaa voi tuottaa ainutlaatuisia näkökulmia ja oivalluksia.
Vahva päättäväisyys, tekniset taidot, rationaalisuus, avoimuus sekä selkeä oikeudentaju ovat monille keskeisiä piirteitä.

Lisäksi neurokirjon vahvuuksiin voi kuulua:

Kyky paneutua yksityiskohtiin ja tarkkaan työskentelyyn
Poikkeuksellinen muisti
Aistien erityisyys ja siihen liittyvä tarkka hahmottamiskyky
Luovuus ja visuaalinen ajattelu
Empatiakyky ja syvä oikeudenmukaisuuden taju
Rehellisyys ja totuudenmukaisuus

Tehtäviä:

Valitse teoriakatsauksesta sinua kiinnostava neurotyyppi tai jokin neurobiologiseen moninaisuuteen liittyvä piirre, kuten hahmottamisen vaikeus tai kielellinen kehityshäiriö – pohdi sitä, miten voisit omassa työtehtävässäsi huomioida näitä erityispiirteitä ja vastata niihin tarkoituksenmukaisella tuella.
Pohdi yhdessä tiimisi kanssa, että miten työpaikallanne tällä hetkellä huomioidaan erilaisia neurotyyppejä ja miten se näkyy kokouskäytänteissä tai muussa toiminnassa.
Pohtikaa myös, miten toimintaa ja esimerkiksi digitaalisia järjestelmiä voisi kehittää neuromoninaisuutta huomioivammaksi.