4. Neurosensitiivinen ammattilainen

Ohjeita opiskeluun: Voit edetä tällä oppitunnilla seuraavasti. Alussa tutustutaan neurosensitiivisen lähestymistavan keskeisiin osaamisalueisiin ja menetelmiin. Halutessasi voit virittäytyä aiheeseen tekemällä ennen teoriaosuutta hermostoa havainnoivan harjoituksen sekä kehollisen meritähti seisten -harjoituksen. Teoriaosuuden jälkeen löydät kuhunkin teemaan liittyvää käytännön ohjeistusta, joka tarjoaa konkreettisia työkaluja asiakastyöhön ja ohjaustilanteisiin.

Menetelmien esittelyn yhteydessä on mukana myös havainnollistavia harjoitteita, joita voit kokeilla jo nyt oppitunnin aikana ja hyödyntää myöhemmin esimerkiksi ryhmien ohjaamisessa. Kehollisten harjoitteiden ja vireystilan havainnointia tukevien työkalujen kohdalla kannattaa edetä lempeästi kokeillen. Usein on hyödyllistä, että ammattilainen tutustuu niihin ensin itse ja saa niistä omakohtaista kokemusta ennen niiden soveltamista muiden kanssa työskennellessä.

Oppitunnin sisältö:

• Miten neurosensitiivisyys näkyy ammattilaisen osaamisessa: neurosensitiivisyyden osaamisalueet ja menetelmät
• Ammattilaisen kehotietoisuus ja itsetuntemus: oman neurotyypin tunteminen
• Kuormitusherkkyyden ymmärtäminen ja vireystilan säätely
• Haastavan käytöksen kohtaaminen ja turvasuunnitelma
• Ammattilaisen rajat ja itsestä huolenpitäminen
• Harjoitteita

Oppitunnin tavoitteena on oppia ymmärtämään kokemuksellisesti sitä, mitä neurosensitiivisyys tarkoittaa auttamistyössä ja kohtaamistilanteissa neurokirjoon kuuluvan asiakkaan parissa. Kehollisten harjoitteiden avulla on mahdollista päästä kosketuksiin oman kehon kanssa tavalla, jossa kehon resursseja ja voimavaroja voi hyödyntää ohjaamistyössä ja itsestä huolehtimisessa. Tulemme tutuksi hermoston toiminnan kanssa ja opimme säätelemään sitä eri harjoittein. Opimme myös, miten omaa ja toisen vireystilaa voi havainnoida sekä toimia ennakoivasti ylikuormitustilan välttämiseksi. Neurokirjon kuormitusherkkyyden ymmärtäminen, aistiesteettömyys ja traumatietoisuus ovat avainasemassa siinä, että neurosensitiivisyys toteutuu asiakastyössä.

---

Hermostollisen tilan havainnointia -harjoitus
Kysy itseltäsi seuraavia kysymyksiä samalla keskittyen havainnoimaan kehoasi ja mieltäsi: Tekeekö mielesi vetäytyä vai onko sinun helppoa liittyä muihin? Oletko hermostunut tai ärtynyt? Tekeekö mielesi arvostella tai sanoa jotain negatiivista? Onko olosi lepattava ja levoton vai onko rentoutunut ja hyvä? Onko äänesi kova, kimeä vai rento ja syvä? Onko kehosi liike hidasta vai nopeaa? Säpsähdätkö herkästi äänistä tai yllättävistä tilanteista? Havaintojen aikana voit hyödyntää vireystilamittaria ja käydä portaita läpi myös
mittarin avulla. Vireystilan havainnointi tapahtuu aina ensin itsessä, jonka jälkeen voi lähteä havainnoimaan ryhmän tai toisen ihmisen vireystilaa. Ryhmässä havainnointi tapahtuu kehoon ääreen pysähtymisen kautta tai yleistä ilmapiiriä, nuorten kehollista liikehdintää ja ääntä havainnoiden. Lisäksi vireystila näkyy nuorten reaktioissa ja selviytymisvasteissa. Esimerkiksi jos nuori yllättäen lähtee tilasta tai vetäytyy tai jos nuori on hyökkäävä tai hyvin vastusteleva.
Ryhmän vireystilan vaihtelut tuntuvat myös ohjaajan omassa kehossa ja hermostossa. Puhutaan kehoresonanssista ja tunteidensiirrosta, jossa ryhmän vireystila ja tunteet tarttuvat ohjaajaan. Ohjaaja toimii näin ollen myös ryhmän kannattelijana ja kanssasäätelijänä. Tämä kuormittaa ohjaajaa ja vaikuttaa siten myös ohjaajan omaan vireystilaan ja kykyyn säädellä oloaan. Voimavarojen säästämisen vuoksi onkin erittäin tärkeää, että ohjaaja voi aika ajoin pysähtyä kehonsa äärelle ja maadoittua. Tietoisuus omasta kehontilasta ja rajoista auttaa ohjaajaa säilyttämään riittävän tilan itsensä havainnoimiseen sekä itsesäätelyyn.

---

Miten neurosensitiivisyys näkyy ammattilaisen osaamisessa: neurosensitiivisyyden osaamisalueet ja menetelmät

Neurosensitiivisyys rakentuu eri osaamisalueisiin, jotka muodostuvat ammattilaisen kompetenssista, itsetuntemuksesta, tietoisuustaidoista ja vuorovaikutusta vahvistavista menetelmistä. Neurosensitiivisyyden tavoitteena on rakentaa turvallisia kohtaamisia, ympäristöjä ja kohtaamisia neurokirjolle. Turvallisuutta tukevat erilaiset taustateoriat- ja ammattilaisen kompetenssi, mutta niiden varaan ei voi pelkästään laskea. Turvallisuuden rakentaminen on ennen kaikkea tässä hetkessä tapahtuvaa tietoista mielen ja kehon prosessia, jossa teoriatieto, erilaiset opitut skeemat menneisyydestä (tietoiset/tiedostamattomat) ja mentalisaatiokyvyt ohjaavat ja kohtaavat.

Tästä syystä ehkä keskeisin ammattilaisen ominaisuus turvallisen kohtaamisen rakentamisaineena on itsereflektiokyky, mentalisaatio- ja tietoisuustaidot. Kyky havainnoida itseä ja omaa toimintaa ammattilaisena kussakin hetkessä on välttämätöntä, jotta omaan toimintaan, ajatteluun ja tunteisiin voi vaikuttaa. Myös sen ymmärtäminen, miten oma mielen toiminta vaikuttaa toiseen on keskeistä turvan rakentumisessa kahden ihmisen välillä.

Syventävää tietoa psykologisesta turvallisuudesta

Psykologinen turvallisuus tarkoittaa ilmapiiriä, jossa ihmiset kokevat voivansa ilmaista ajatuksiaan, kysyä, tehdä virheitä ja olla eri mieltä ilman pelkoa nolostumisesta, arvostelusta tai kielteisistä seurauksista. Organisaatiotutkija Amy Edmondson kuvaa psykologisen turvallisuuden syntyvän ryhmissä keskinäisen kunnioituksen ja luottamuksen pohjalta. Käsite liittyy luottamukseen, mutta ei ole sama asia. Luottamus koskee usein sitä, miten yksilö arvioi toisen ihmisen luotettavuutta, kun taas psykologinen turvallisuus kuvaa yhteistä kokemusta ryhmän toimintatavoista ja normeista – siitä, onko ryhmässä turvallista tuoda esiin ajatuksia, keskeneräisyyttä ja erilaisia näkemyksiä.

Psykologinen turvallisuus on myös luottamusta laajempi ilmiö, sillä siihen sisältyy luottamuksen lisäksi ryhmän jäsenten välinen arvostus, kunnioitus ja toisten tukeminen. Tällainen ilmapiiri mahdollistaa avoimen vuorovaikutuksen, oppimisen ja yhteistyön. Psykologisesta turvallisuudesta puhutaan jo aikaisempaa enemmän ja siihen on alettu kiinnittämään enemmän huomiota viime vuosina myös kirkossa. (Turvallinen seurakunta – EVL Plus).

Neurosensitiivisessä lähestymistavassa psykologinen turvallisuus tarkoittaa ammattilaisen eettistä herkkyyttä ja kykyä luoda tilaa, jossa neurokirjon ihminen ei tarvitse maskata tai muutoin peitellä erityispiirteitään tai haasteitaan.

Psykologinen turvallisuus neurokirjoa huomioivassa kohtaamistyössä tarkoittaa vuorovaikutuksen ilmapiiriä, jossa asiakas kokee voivansa olla oma itsensä, ilmaista tarpeitaan ja kertoa kokemuksistaan ilman pelkoa väärinymmärryksestä, arvostelusta tai paineesta toimia neurotyypillisten odotusten mukaisesti. Ammattilaisen työssä tämä toteutuu, kun hän kohtaa asiakkaan kunnioittavasti, viestii selkeästi, antaa riittävästi aikaa ja tilaa sekä mukauttaa vuorovaikutusta asiakkaan yksilöllisten tarpeiden mukaan.

Tehtävä: Katso videoesitys turvallinen seurakunta – https://www.youtube.com/watch?v=vfAkfCiYE (videon kesto: 9.32 min)

Neurosensitiivisellä ammattilaisella voi olla seuraavia ominaisuuksia ja taitoja:

Kyky rakentaa psykologista turvaa Kanssasäätelevä: kehotietoinen, vireystilaa havainnoiva ja säätelevä Mentalisoiva: Kyky erottaa oma mieli toisen mielestä. Pyrkii ei tietämisen tilasta käsin kohtaamaan, avoin uteliaisuus toisenlaiseen tapaan olla, ajatella ja käyttäytyä Ymmärryksen siltaa aktiivisesti rakentava Tarkoituksenmukaista tukea tarjoava (toiminnanohjauksen tukeminen, hahmottamisen ja oppimisen tukeminen) Aisti- ja asenne-esteettömyyttä huomioiva Itsensä tunteva

Harjoitus: Meritähti seisten Seiso jalat lantion levyisessä haara-asennossa. Sisäänhengityksellä vie kädet ylös niin, että raajat muodostavat X-kuvion eli seisot X-asennossa. Tuo sitten uloshengityksellä oikea käsi ja oikea jalka vasemman käden ja jalan päälle alas ristiin. Tuo myös hiukan ylävartaloa alaspäin pyöristäen ja vie leuka kohti rintaa. Pysähdy hetkeksi tuohon suljettuun asentoon. Sisäänhengityksellä avaa keho uudestaan X-asentoon. Yläasennossa taita päätä myös hiukan taaksepäin niin, että katse osuu ylös kattoa kohti. Ole hetki tuossa kehoa ojentavassa X asennossa. Ja uloshengityksellä tuo nyt vuorostaan vasen jalka ja käsi oikean jalan ja käden päälle ristiin alas. Olen tuossa hiukan kumartuvassa asennossa pieni hetki. Jatka tätä liikesarjaa n 10-15 kertaa rauhallisesti hengittäen.

---

Mentalisaatio ja mentalisaatiokyky

Mentalisaatio tarkoittaa kykyä ymmärtää ja pohtia sekä omaa että toisen ihmisen mieltä sekä sen ulospäin näkyvää toimintaa – käyttäytymistä ja reaktioita. Se on kykyä nähdä, että tekojen, sanojen ja reaktioiden taustalla on ajatuksia, tunteita, tarpeita, uskomuksia ja aikomuksia. Mentalisaatio on myös kykyä erottaa oma mieli toisen mielestä, jolloin omat tunnereaktiot ja tulkinnat eivät vastaa tai ole suora seuraus toisen kokemista tunteista ja toiminnasta. Mieli siis kehittyy suhteessa toiseen mieleen. Ihminen tarvitsee kasvuympäristössään turvallista ja tunteita sanoittavaa aikuista peiliä, johon peilata tunnekokemuksiaan, reaktioitaan ja saada niihin mieltä ja ymmärrystä. Oppimalla ymmärtämään toista niin kuin hän itse ymmärtää itseään, on avain hyvään vuorovaikutukseen.

Mentalisointi on kykyä tunnistaa, miten oma mielen toiminta ja käyttäytyminen vaikuttavat toiseen. Hyvä mentalisointi kyky johtaa vastuulliseen ja toisia kunnioittavaan käytökseen. Onnistunut mentalisaatio johtaa ymmärrykseen ja ymmärretyksi tulemiseen, mikä on turvallisen yhteyden ydinedellytys. Neurosensitiivisen lähestymistavan keskeinen työkalu sillan rakentamiseen ja yhteyden luomiseen on mentalisointi ja sen kyvyn kehittäminen ammattilaisena. Joillakin ammattilaisilla on luonnostaan hyvät mentalisointikyvyt jos heillä on turvallinen kiintymyssuhdetausta ja ovat saaneet osakseen ymmärtävää peilausta. Toisilla voi olla kokemuksia epäsensitiivisyydestä ja ymmärtämättömyydestä. Tällöin mentalisointia täytyy opetella tietoisemmin. Toisaalta niillä, joilla on epäsensitiivisiä kokemuksia itsellä taustassaan, voi olla enemmän kykyä asettua heikomman asemaan, empatisoida ja tiedostaa herkemmin eri vivahteita vuorovaikutuksessa tapahtuvasta mentalisoinnista.

Mentalisaation avulla ihminen pystyy kysymään itseltään esimerkiksi:

• Mitä minä nyt tunnen ja miksi reagoin näin?
• Mitä toinen ihminen mahtaa ajatella tai kokea tässä tilanteessa?
• Voiko toisen käytöksen taustalla olla jokin muu syy kuin se, miltä se ensisilmäyksellä näyttää?

Mentalisaatio auttaa ymmärtämään, että eri ihmiset voivat kokea saman tilanteen eri tavoin. Se tukee vuorovaikutusta, empatiaa ja tunnesäätelyä, koska ihminen pystyy tarkastelemaan tilanteita sekä omasta että toisen näkökulmasta.

Ammattilaiselle

Mentalisaatio on kykyä pohtia omaa ja toisen toimintaa, tarpeita, tavoitteita, asenteita, ajatuksia ja tunteita.

Se lisää todennäköisyyttä tulla ymmärretyksi ja lisää kykyämme ymmärtää.

Yhteydessä onnistuneeseen vuorovaikutukseen.

Asiantuntijuuden/auktoriteetin korostamisen sijaan työotteena ja asenteena: empatia, avoimuus, kiinnostus ja yhdessä ihmettely.

Mentalisoivia kysymyksiä ja harjoituksia:

Millaista se oli sinulle? Mitä ajattelet siitä? (”what do you make of it?”) Miltä se tuntui kun hän sanoi niin? Mitä se sai sinut haluamaan tehdä? Mitä yleensä teet kun sinusta tuntuu siltä? Mitä mielessäsi oli juuri silloin? Mitä ajattelit? Tunsit? Mitä luulet, miten tunteesi vaikuttivat häneen? Mitä luulet, että lapsesi/nuoresi ajatteli, kun tunsi olonsa vihaiseksi/pelokkaaksi/poissa tolaltaan? Mitä luulet, että lapsesi ajatteli sinun ajattelevan silloin? Mitä se sai hänet tuntemaan? Tuo kuulostaa vaikealta hetkeltä, voimmeko palata siihen hetkeen nyt yhdessä? Kun hän sanoi X, millaista se oli sinulle? Mitä se merkitsee sinulle, että tunsit niin? Kun sinä tunsit noin, miltä luulet että hänestä tuntui?

Saavutettava kommunikaatio ja asenne-esteettömyys

Kaikkien kommunikointitapojen kunnioittamisella tarkoitetaan neurovahvistavassa lähestymistavassa, että kaikki tavat kommunikoida ovat yhtä tärkeitä. Kehonkielellä ilmaiseminen, viittomat, kuvakommunikointi, piirtäminen ja kirjoittaminen ovat monille neurokirjoon kuuluville toimivia ja sopivia kommunikaatiotapoja. Esimerkiksi ihmistä ei voi vaatia katsoa silmiin keskustelussa, ellei se ole hänelle itselleen luontevaa. Asenne-esteettömyys luo turvallisuutta kohtaamiseen arvostavan suhtautumisen, saavutettavan kommunikaation, esteettömän sosiaalisen ympäristön ja neuromoninaisuutta huomioivan tietoisen toiminnan kautta.

Ammattilaiselle

Selkeä ja turvallista yhteyttä vahvistava kommunikaatio – ymmärryksen siltaa rakentava

• Käytän suoraa, ytimekästä ja konkreettista kieltä: ”Ensin kuuntele. Sitten teemme yhdessä.” ”Tee tämä yksi asia kerrallaan.”
• Varmistan, että kaikki ovat ymmärtäneet ja pysyvät toiminnassa mukana.
• Annan mahdollisuuden vastata kirjallisesti, piirtämällä tai vaihtoehtoisilla tavoilla.
• Annan ohjeet myös visuaalisessa muodossa, ei vain puhuttuna.
• En tulkitse käyttäytymistä tahalliseksi hankaluudeksi, vaan pohdin mitä tarpeita tai kuormitusta käyttäytymisen taustalla voi olla.
• Olen utelias ja avoin oppimaan, miten juuri tämä henkilö kokee ympäristön ja tilanteet.

---

Aistiesteettömyys ja tarkoituksenmukainen tuki

Aistiesteettömyys tarkoittaa työskentelytapaa, jossa kirkon ammattilainen huomioi neurokirjoon kuuluvien asiakkaiden yksilölliset aistitiedon käsittelyn piirteet ja pyrkii vähentämään ympäristön aiheuttamaa kuormitusta. Keskeistä on ymmärtää, että aistiärsykkeiden sietokyky voi olla rajallinen, eikä asiakkaan tarvitse tottua sellaisiin ääniin, hajuihin, valoihin tai muihin ärsykkeisiin, jotka ylittävät hänen sietokykynsä tai joihin hänellä ei ole edellytyksiä tottua kotonakaan. Tämän vuoksi työntekijän on hyvä selvittää ennakkoon asiakkaalle kuormittavat aistiärsykkeet ja pyrkiä suojaamaan häntä niiltä työskentelyn aikana, erityisesti jos ärsykkeet ovat toistuvia ja pitkäkestoisia. Mikäli ennakkotietoa asiakkaan erityispiirteistä ei ole ja tapaamisen aikana selviää asiakkaan neurotyyppi, ammattilainen voi tuolloin kysyä asiakkaalta valaistuksesta tai muiden aistiärsykkeiden häiritsevyydestä. Tällä tavoin asiakkaan sensitiivinen huomioiminen voi olla neurokirjoon kuuluvalle korjaava ja turvallinen kokemus.

Neurovahvistava lähestymistapa tarkoittaa, että asiakasta ei pakoteta esimerkiksi kirkon eri tilaisuuksissa ja toiminnoissa tilanteisiin tai toimintaan, jotka tuntuvat hänestä vaikeilta tai epämiellyttäviltä. Sen sijaan tarjotaan vaihtoehtoisia osallistumisen tapoja, joissa asiakkaan turvallisuuden tunne ja kokemus hallinnasta säilyvät. Jo pelkkä mukana oleminen tilanteessa omalla tavallaan voi olla riittävä ja merkityksellinen osallistumisen muoto.

Aistiesteettömyyttä voidaan toteuttaa muokkaamalla ympäristöä ja toimintaa. Tilojen visuaalista kuormitusta voidaan vähentää rauhallisilla väreillä ja valaistuksella, selkeällä tavaroiden sijoittelulla ja maltillisella sisustuksella. Säädettävä valaistus ja luonnonvalon hyödyntäminen voivat helpottaa aistiherkkyyttä. Äänimaailmaa voidaan pehmentää esimerkiksi akustiikkalevyillä, verhoilla, matoilla ja tyynyillä. Tilaan on hyvä järjestää mahdollisuus vetäytymiseen tai rauhoittumiseen. Rauhoittumispaikassa voi olla esimerkiksi hämärä valaistus, hiljaisuutta sekä erilaisia aistiapuvälineitä, kuten painotyyny tai -peitto.

Myös aistiapuvälineiden käyttöä voidaan mahdollistaa, kuten vastamelukuulokkeita, korvatulppia tai aurinkolaseja. Lisäksi päivän aikana on hyvä varata aikaa rentoutumiselle ja palautumiselle, sillä kuormitus ja stressi lisäävät herkkyyttä aistiärsykkeille. Hajusteiden ja voimakkaiden tuoksujen käyttöä on hyvä rajoittaa.

Toiminnanohjaamisessa auttaa selkeä rakenne ja ennakoitavuus. Visuaalinen kuvatuki, selkokieliset ohjeet sekä tehtävien pilkkominen pienempiin osiin helpottavat hahmottamista ja vähentävät kuormitusta. Moniaistinen tekeminen, kuten käsillä tekeminen, muovailu, askartelu tai piirtäminen, voi tukea aistitiedon jäsentymistä ja auttaa keskittymään. Asiakkaalle voidaan myös tarjota mahdollisuus tehdä tehtäviä omassa rauhassa tai erillisessä tilassa.

Aistikokemusten ennakointi ja sanoittaminen on tärkeää. Esimerkiksi ennen äänekästä tai moniaistista toimintaa voidaan kertoa etukäteen, mitä on tulossa ja millaisia tuntemuksia se voi aiheuttaa. Tämä lisää ennakoitavuutta ja turvallisuuden tunnetta.

Myös yhteiset ryhmätilanteet, kuten ruokailu rippikoulussa, voivat olla kuormittavia. Siksi niiden järjestämisessä kannattaa huomioida rauhallinen ympäristö, mahdollisuus valita itselle sopiva paikka sekä vaihtoehto syödä tarvittaessa erillään. Ennakkotieto tarjolla olevasta ruoasta sekä tuttujen turvaruokien mahdollistaminen voivat helpottaa tilannetta. Selkeä ja toistuva rakenne ryhmätilanteissa lisää turvallisuuden tunnetta.

Aistiesteettömyys kirkon työssä tarkoittaa kokonaisvaltaisesti ennakoivaa ja sensitiivistä työotetta. Siihen kuuluu ympäristön muokkaus, aistiapuvälineiden käyttö, toiminnan selkeä strukturointi, sosiaalisen kuormituksen säätely sekä asiakkaan vireystilan ja itsesäätelyn tukeminen. Tavoitteena on mahdollistaa osallistuminen tavalla, joka kunnioittaa yksilöllisiä tarpeita ja tukee hyvinvointia.

Aistiesteettömyys kirkon työssä tarkoittaa

• Ennakoivaa ja sensitiivistä työotetta
• Mahdollisuutta säädellä sosiaalista kuormitusta
• Selkeää ohjausta ja viestintää
• Ympäristön tietoisesti rauhoittamista
• Apuvälineiden sallimista ja tarjoamista
• Moniaistisuuden hyödyntämistä
• Rauhoittumispaikkojen mahdollistamista
• Osallistumisen vapaaehtoisuutta ja vaihtoehtoja

Perusperiaatteet kaikessa työssä

• Ennakointi: Selvitetään etukäteen asiakkaan tai osallistujan tarpeet ja mahdolliset aistiherkkyydet jos mahdollista.
• Vapaaehtoisuus: Ketään ei pakoteta tilanteisiin, jotka tuntuvat liian kuormittavilta.
• Vaihtoehdot: Tarjotaan mahdollisuus osallistua eri tavoin (esim. yksin, pienryhmässä, etäämmältä).
• Turvallisuuden tunne: Hallinnan tunne ja ennakoitavuus vähentävät kuormitusta.
• Toistuvuuden huomiointi: Erityisesti jatkuvat ärsykkeet (melu, hälinä, kirkkaat valot) kuormittavat helposti.

---

Ympäristön muokkaus

Aistiesteettömyyttä voidaan tukea kaikissa kirkon tiloissa:

• Rauhallinen yleisilme: hillityt värit, selkeä järjestys, vähän ylimääräistä tavaraa
• Valaistus: mahdollisuus säätää valoa, luonnonvalon hyödyntäminen
• Ääniympäristö: akustiikan pehmentäminen (matot, verhot, pehmeät pinnat)
• Mahdollisuus vetäytymiseen: rauhoittumispaikka tai hiljainen tila
• Tilan jakaminen pienempiin osiin (sermit, kalustus)
• Apuvälineet:
  • vastamelukuulokkeet tai korvatulpat
  • aurinkolasit
  • painopeitot tai -tyynyt
• Hajusteettomuuden suosiminen

Moniaistinen kirkko

Multisensorinen kirkko tarkoittaa toimintatapaa, jossa jumalanpalveluksia tai muita seurakunnan tilaisuuksia rikastetaan aisteja (näkö, kuulo, haju, tunto, maku) hyödyntävillä elementeillä. Tavoitteena on tehdä kirkon sanomasta ja tilasta kokonaisvaltaisesti koettava, mikä palvelee erityisesti vammaistyössä, lapsityössä ja hiljentymisessä. (Vantaan seurakunnat)

Multisensorisen kirkon elementtejä:

• Aistitilat: Kirkkoon voidaan rakentaa ”aistihuoneita” tai -pisteitä, joissa on rauhoittavaa valoa, musiikkia, tuoksuja ja kosketeltavia materiaaleja.
• Aistilaukku: Kirkkovuoden teemoihin liittyviä esineitä, joita voi hypistellä. Esim: kirkko-widgetit tai pop widget padit.
• Musiikki ja tuoksut: Musiikin hyödyntäminen eri tavoilla yhdistäen esimerkiksi kuvaa ja värejä. Suitsukkeilla ja aromatuoksuilla voidaan vaikuttaa myös vireystilaan.
• VR-tekniikka: Esimerkiksi Helsingin Tuomiokirkossa on kokeiltu VR-mobiililaseja, jotka tarjoavat visuaalisen kokemuksen kirkon kupolista. 

Multisensorinen toiminta kirkossa:

• Vammaistyö: Aistien hyödyntäminen on keskeistä kehitysvammaisten osallisuuden tukemisessa.
• Moniaistilliset jumalanpalvelukset: Pääsiäisenä tai muina pyhinä järjestettävät jumalanpalvelukset, joissa hyödynnetään useita aisteja.
• Green Care ja luonto: Luontoelementtien tuominen osaksi hengellisyyttä. (Vantaan seurakunnat)

Multisensorisuus edistää inklusiivisuutta eli sitä, että kirkko on avoin ja saavutettava kaikille, riippumatta aistimis- tai toimintakyvystä. 

Ammattilaisen kehotietoisuus ja itsetuntemus: oman neurotyypin tunteminen

Ammattilaisen itsetuntemus ja itsesäätelykyky ovat keskeisiä tekijöitä turvallisessa kohtaamistyössä. Kun aikuinen pystyy tunnistamaan ja säätelemään omaa tunnetilaansa, hän voi tarjota asiakkaalle kokemuksen nähdyksi ja kohdatuksi tulemisesta omana itsenään. 

Sisäinen turva rakentuu aikuisella tunnekehotietoisuuden ja itsetuntemuksen kautta. Kun sanat eivät vielä riitä, vuorovaikutus tapahtuu usein kehollisten viestien kautta. Turvaa välittyy esimerkiksi: 

• ilmeiden ja eleiden kautta 

• äänensävyn ja rytmin kautta 

• liikkeiden ja kehon asennon kautta 

• kosketuksen kautta 

Pelkkä tunteista puhuminen ei vielä tarkoita tunnetaitoja. Tunnetaidot rakentuvat vaiheittain: tunteen tunnistamisen, kehollisen kokemisen, ilmaisemisen ja sanoittamisen kautta. 

Tietoisuustaidot auttavat ammattilaista toimimaan tarkoituksenmukaisesti vuorovaikutustilanteissa. Ne perustuvat itsensä tuntemiseen sekä omien ajatusten, arvojen ja tunteiden tiedostamiseen. Kun toiminta on tietoista, vuorovaikutus voi olla sensitiivisempää ja eettisesti kestävämpää. 

Itsensä tunteminen liittyy myös oman hermostotarinan ymmärtämiseen. Ihmisen aikaisemmat kokemukset vaikuttavat siihen, miten hän reagoi kuormitukseen ja miten hän toimii vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Kun ammattilainen tunnistaa näitä vaikutuksia, hän pystyy hyödyntämään omaa kehoaan tietoisemmin kanssasäätelyn ja korjaavan vuorovaikutuksen välineenä. 

Sisäinen turva rakentuu aikuisella: 

• tunnekehotietoisuudesta 

• itsetuntemuksesta 

• kyvystä tunnistaa omia tarpeita 

Tunteista puhuminen pelkästään älyllisellä tasolla ei vielä tarkoita tunnetaitoja. Tunnetaidot rakentuvat, kun ihminen pystyy: 

1. tunnistamaan tunteen 

2. kokemaan sen kehollisesti 

3. ilmaisemaan ja sanoittamaan sen 

Kun ammattilainen on yhteydessä omaan kehoonsa ja tunteisiinsa, hän voi käyttää omaa kehoaan tietoisesti myös kanssasäätelyn työvälineenä. 

---

Tietoisuustaidot ammatillisessa työssä 

Tietoisuustaidot auttavat toimimaan tarkoituksenmukaisesti vuorovaikutustilanteissa. Ne perustuvat: 

• itsetuntemukseen 

• omien arvojen tunnistamiseen 

• tietoiseen toimintaan 

Stressikuppiteoria on Birgit Vuori-Metsämäki (2024) Aune-hankkeessa kehittämä yksilön stressiä, resilienssiä ja stressinsietokykyä kuvaava malli. Mallin avulla voidaan oppia säätelemään ja ymmärtämään kuormittumista paremmin. Stressikuppi on toiminnallinen harjoitus, jossa henkilö voi piirtää, maalata tai askarrella kupin esimerkiksi paperille sen molemmille puolille. Vahvistavalle puolelle kirjataan iloa ja mielihyvää tuottavat asiat sekä keinot lisätä niitä arjessa. Lisäksi pohditaan, miten kuormitusta voidaan ehkäistä ja lievittää, millaiset palautumisen ja rentoutumisen keinot auttavat sekä miten työyhteisön toiminta ja ympäristön muokkaaminen tukevat työntekijän hyvinvointia. Kuormitusta tunnistavalle puolelle kirjataan stressiä aiheuttavat asiat ja kuormituksen ennusmerkit (esim. väsymys, ärtymys, jännitys). Harjoituksessa opetellaan tunnistamaan kuormituksen ennusmerkkejä itse ja sovitaan esihenkilön kanssa siitä, miten toimitaan, kun merkit ovat näkyvissä.

Omaa neurotyyppiä sekä stressiherkkyyttä voi tietoisemmin tarkastella stressikuppiharjoituksen tai hermostoprofiilin laatimisen avulla. Tavoitteena on löytää tasapainoa stressitekijöiden, kuormitusherkkyyden ja palauttavien keinojen välille. Hermostoprofiili löytyy alta.

Yllä ladattavissa oleva hermostoprofiilin kartoittamiseen laadittu materiaali. Hermostoprofiili auttaa ammattilaista myös itseään hahmottamaan omaa neurotyyppiään ja arvioimaan kuormitusherkkyyttään. Hermostoprofiilia voi hyödyntää myös asiakastyössä jos tarvitsee kartoittaa asiakkaalta samanlaisia asioita.

Harjoitus kehoyhteyden ja tietoisen toiminnan palauttamiseksi: Pysähdy – maadoitu – reflektoi – havainnoi ja tunnista

Tällä harjoituksella ammattilainen voi tietoisesti pysähtyä havainnoimaan omaa toimintaansa, mikäli tunnistaa ettei se palvele enää hyvää vuorovaikutusta tai oman toiminnanohjaaminen jostain syystä vaikeutuu. Näin käy usein, kun olemme liian kuormittuneita, väsyneitä, nälkäisiä tai muutoin jaksamisemme rajoilla. Pysähtymällä oman kehon viestien äärelle, maadoittumalla ja havainnoimalla omaa vireystilaa pääsemme takaisin yhteyden tilaan, joka oli hetkellisesti kadoksissa. Reflektoinnin ja tunnistamisen tarkoituksena on löytää syitä sille, miksi kadotimme yhteyden ja mitkä asiat siihen johtivat. Toinen ihminen voi esimerkiksi aktivoida meissä jotain; tunteita tai kokemuksia, mistä emme ole vielä tietoisia ja mikä vaikuttaa turvallisuuden kokemukseen ammattilaisina. Mikäli saamme kiinni itsessä tapahtuvasta ja pystymme ymmärtämään, mikä sai sen aikaan, voimme palauttaa yhteyden ensin itseemme ja sitten toiseen. Pysähtyminen mahdollistaa myös omien ammatillisten rajojen tutkimisen, jonka seurauksena eettinen herkkyys voimistuu ja kykenemme tekemään asiakkaan ja oman hyvinvoinnin kannalta tietoisia, eettisesti kestäviä valintoja.

Kehotietoisuus ammatillisen kohtaamisen perustana 

Kehotietoisuus syntyy, kun suuntaamme huomion kehon tuntemuksiin. Keho on jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristön ja sisäisten kokemusten kanssa. Kehon sisäiset aistijärjestelmät auttavat meitä tunnistamaan näitä kokemuksia. 

Keskeisiä kehon aistijärjestelmiä ovat: 

• Proprioseptio – asento- ja liikeaisti, joka auttaa hahmottamaan kehon asentoa ja liikettä. 

• Interoseptio – kehon sisäisen tilan aisti, jonka avulla tunnistamme esimerkiksi hengityksen, sydämen sykkeen, jännityksen, tunteet ja tarpeet. 

Näiden avulla voimme huomata esimerkiksi hartioiden jännittymisen tai pinnallisen hengityksen. Kun tunnistamme kehon tilaa, voimme myös tietoisesti vaikuttaa siihen esimerkiksi rentouttamalla lihaksia tai syventämällä hengitystä. 

Kehotietoisuus muodostaa perustan: 

• sisäisten kokemusten jäsentämiselle 

• vireystilan säätelylle 

• tunnekehotietoisuudelle 

Kehotietoisuus ammattilaisen työssä 

Kehon sisätilan aistiminen antaa tietoa autonomisen hermoston tilasta ja tukee vireystilan säätelyä. Samalla se auttaa pysymään läsnä tässä hetkessä. 

Ammattilaiselle tämä on tärkeä voimavara erityisesti kohdatessa: 

• traumataustaisia nuoria 

• neurokirjoon kuuluvia nuoria 

Kehotietoisuus auttaa ammattilaista tunnistamaan: 

• vireystilan vaihtelua 

• kuormituksen lisääntymistä 

• omia rajoja 

Kehotietoinen läsnäolo mahdollistaa myös yhteyden omiin tunteisiin ja tarpeisiin. Kun ammattilainen tunnistaa oman kehollisen tilansa, hän pystyy säätelemään sitä tietoisemmin myös vuorovaikutustilanteissa. Kun tunnemme kehon sisältäpäin, pystymme vaikuttamaan siihen, miten reagoimme tilanteisiin, millaisia tunteita koemme ja miten aiemmat kokemukset vaikuttavat nykyhetkeen. 

Progressiivisen rentoutumisen harjoitus:

Oman neurotyypin tunteminen auttaa ammattilaista ymmärtämään omaa toimintaansa, reaktioherkkyyttä, kuormitusherkkyyttä, itse- ja tunnesäätelykykyä, vahvuuksia, aistitiedon käsittelyn sekä palautumisen tapoja. Voit siis syventää itseymmärrystäsi tutkimalla näitä piirteitä ja ominaisuuksia itsessäsi. Oman neurobiologian tunteminen auttaa ammattilaista rajaamaan työtään, huolehtimaan omasta jaksamisesta ja ymmärtämään miksi reagoi tietyissä tilanteissa tietyllä tavalla.

Oman neurotyypin selvittämiseen ei tarvitse diagnoosia eikä monimutkaisten kaavakkeiden täyttämistä. Tavoitteena on oppia ymmärtämään itseään paremmin, jolloin pystyy suhtautumaan omaan tunneherkkyyteen, toiminnanohjauksen haasteisiin tai kuormitusherkkyyteen myötätunnolla. Itseymmärrys auttaa myös oman työn organisoinnissa ja suunnittelussa. Erityisesti siitä on hyötyä kohtaamistyössä, jossa asiakkaiden tunteet tarttuvat ja eri tilanteet kuormittavat. Tämä selkeyttää myös esihenkilön ja työyhteisön näkökulmasta esimerkiksi työvuorojen, työnjaon ja työskentelytapojen suunnittelua. Kun työntekijä tuntee oman neurotyyppinsä, hänen on helpompi kertoa, millaisissa työolosuhteissa hän toimii parhaiten.

Oma neurotyyppi tutuksi-harjoitus

1. Reaktiot ja kuormitus

Pohdi hetki arkeasi tai työtäsi.

• Millaisissa tilanteissa reagoin nopeasti tai voimakkaasti?
• Millaiset tilanteet kuormittavat minua eniten?

2. Aistit ja keskittyminen

• Millaiset ympäristöt auttavat minua keskittymään?
• Millaiset aistiärsykkeet (esim. melu, ihmiset, visuaalinen ympäristö) vaikuttavat minuun eniten?

3. Itse- ja tunnesäätely

• Miten yleensä toimin stressaavassa tilanteessa?
• Mitkä keinot auttavat minua rauhoittumaan tai säätelemään tunnetta?

4. Vahvuudet ja palautuminen

• Missä tilanteissa työskentelyni sujuu erityisen hyvin?
• Mitkä asiat auttavat minua palautumaan kuormittavista tilanteista?

Harjoituksen tavoitteena ei ole määritellä mitään diagnoosia, vaan lisätä ymmärrystä siitä, miten oma hermosto toimii ja millaiset työskentelytavat tukevat hyvinvointiasi ja ammatillista toimintaasi.

---

Kuormitusherkkyyden ymmärtäminen ja vireystilan säätely

Miksi vireystilan säätely- ja havainnointikyky ammattilaisella on niin tärkeä?

Neurokirjoon kuuluvien ihmisten hermosto reagoi usein tavallista herkemmin aistiärsykkeisiin, muutoksiin ja ympäristön kuormitukseen. Tämä tarkoittaa, että arjen tilanteet – kuten melu, kiire, sosiaaliset vaatimukset tai yllättävät muutokset – voivat kuormittaa hermostoa nopeasti. Kun kuormitus kasvaa, henkilön vireystila voi nousta liian korkeaksi tai laskea liian matalaksi, mikä vaikuttaa suoraan hänen toimintakykyynsä.

Vireystila ohjaa käytännössä kaikkea ihmisen toimintaa. Se vaikuttaa keskittymiseen, tunnesäätelyyn, ohjeiden vastaanottamiseen sekä sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Jos vireystila on liian korkea, henkilö voi olla levoton, impulsiivinen tai ylivirittynyt. Jos taas vireystila on liian matala, hän voi vetäytyä, hiljentyä tai vaikuttaa passiiviselta. Molemmissa tilanteissa oppiminen, yhteistyö ja osallistuminen vaikeutuvat.

Tässä ammattilaisen havainnointikyky on keskeisessä roolissa. Kun ammattilainen tunnistaa ajoissa ylikuormituksen merkkejä – kuten vetäytymistä, ylivireyttä, impulsiivisuutta tai puhumattomuutta – tilanteeseen voidaan reagoida ennen kuin kuormitus kasvaa liian suureksi. Varhainen tunnistaminen mahdollistaa myös oikea-aikaiset tukitoimet.

Oikea-aikainen reagointi voi tarkoittaa esimerkiksi tauon tarjoamista, tilanteen selkeyttämistä, ympäristön rauhoittamista tai kuormittavan tilanteen hetkellistä keventämistä. Tällaiset pienet, mutta oikeaan aikaan tehdyt toimet voivat ehkäistä kriisitilanteita, vähentää väärinymmärryksiä ja tukea henkilön turvallisuuden tunnetta.

Ammattilainen toimii myös tärkeänä säätelyn mallintajana. Rauhallinen, ennakoitava ja johdonmukainen toiminta auttaa henkilöä säätelemään omaa vireystilaansa. Kun ammattilainen pysyy rauhallisena ja selkeänä myös haastavissa tilanteissa, se laskee neurokirjon henkilön stressitasoa ja vahvistaa kokemusta turvallisesta vuorovaikutuksesta.

Vireystilan ollessa sopivalla tasolla, keskittyminen ja uuden oppiminen helpottuu. Neurokirjoon kuuluvan ihmisen on helpompaa toimia muiden kanssa ja osallistua erilaiseen toimintaan. Tästä syystä ammattilaisen kyky havainnoida ja tukea vireystilan säätelyä on keskeinen osa neurokirjon ihmisten kanssa työskentelyä. Se luo perustan oppimiselle, vuorovaikutukselle ja myönteisille kokemuksille kohtaamistilanteissa.

• Neurokirjon henkilön hermosto reagoi herkemmin aistiärsykkeisiin ja muutoksiin → kuormitusherkkyys
• Vireystila ohjaa kaikkea toimintaa: keskittymistä, tunnesäätelyä, ohjeiden vastaanottoa ja sosiaalista vuorovaikutusta
• Ammattilainen tunnistaa ajoissa ylikuormituksen merkit (vetäytyminen, ylivireys, impulsiivisuus, puhumattomuus)
• Oikea-aikainen reagointi (tauko, selkeytys, rauhoittaminen) ehkäisee kriisitilanteita ja vähentää väärinymmärryksiä
• Ammattilainen toimii säätelyn mallintajana: rauhallisuus ja ennakoitavuus laskevat nuoren stressiä
• Kun vireystila on sopiva, ihminen pystyy oppimaan, toimimaan ja osallistumaan omalla parhaalla tasollaan

Vireystilakaavion avulla voit tutkia sitä, miten vireystila liittyy autonomisen hermoston toimintaan. Kaavion keskiosa kuvastaa sopivaa vireyttä, jota kutsutaan myös sietoikkunaksi. Sietoikkunalla vireyden säätely onnistuu ja hermostolliset ”jarrut” toimivat sisäisenä säätelijänä. Ylivireys kuvaa ”taistele-pakene” eli sympaattisen hermoston reaktiota ja alivireys ”jähmettymis-lamaannus”-reaktiota, jota kutsutaan myös passiiviseksi puolustautumiseksi. Molemmat ääripään reaktiot kertovat elimistön uhkajärjestelmän aktivaatiosta ja voimakkaasta stressireaktiosta, jossa autonominen hermosto reagoi tarkoituksenmukaisella tavalla stressiin tai traumaattiseen tilanteeseen. Reaktion voimakkuus korreloi sitä, millaiseksi ja miten uhkaavaksi yksilö kokee tilanteen.

Alla ladattava vireystilakaavio

Neurosensitiivinen ammattilainen ei osoita syyllistäen tai tee yksilön ongelmaksi sitä, että ympäristö tai rakenteet eivät tue neurokirjoon kuuluvan ihmisen toimintakykyä. Neurosensitiivinen ammattilainen pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan siihen, että ympäristö, asenteet ja rakenteet tukevat kaikenlaisten ihmisten toimintakykyä ja yhdenvertaista osallistumista.

Neurokirjon kuormittuminen ja stressinsäätelyn haasteet

Monilla neurokirjon henkilöillä hermosto reagoi ympäristön kuormitukseen herkemmin kuin valtaväestöllä. Tämä tarkoittaa, että arjen ärsykkeet, sosiaaliset tilanteet, muutokset tai aistiympäristö voivat kuormittaa nopeasti. Kuormitus voi kertyä niin, että niin sanottu “tunneämpäri” täyttyy tavallista nopeammin.

Kun kuormitus kasvaa liian suureksi, tunteiden ja käyttäytymisen säätely voi hetkellisesti vaikeutua. Tämä saattaa näkyä ulospäin esimerkiksi tunnepurkauksina tai haastavana käytöksenä (meltdown) tai sisäänpäin kääntyvänä (shutdown) reaktiona. Usein kyse ei kuitenkaan ole tahallisesta toiminnasta, vaan tavasta purkaa kertynyttä kuormitusta tai vetäytyä suojatilaan, jolloin aistiärsykkeet eivät enää pääse läpi jo ylikuormittuneisiin aivoihin. Jos kuormitus jää purkamatta, se voi heikentää yksilön toimintakykyä entisestään.

Erityisesti autisteilla stressitilanteet voivat heikentää toimintakykyä merkittävästi, ja palautuminen kuormituksesta voi olla hitaampaa. Siksi on tärkeää oppia tunnistamaan stressin varhaiset merkit sekä vähentämään kuormitusta ja aistiärsykkeitä ennakoivasti.

On myös tärkeää muistaa, että neurokehitykselliset haasteet eivät aina näy ulospäin. Vaikka niitä ei huomaisi päällepäin, ne ovat todellisia ja voivat vaikuttaa merkittävästi ihmisen jaksamiseen, arjen sujuvuuteen ja toimintakykyyn.

Alla on lueteltu asioita, jotka voivat vaikuttaa neurokirjon stressinsäätelyjärjestelmään kuormittavasti:

Stressiherkkyyteen ja kuormitukseen vaikuttavat

• Liialliset virikkeet, yllättävät muutokset, ennakoimattomuus, aistiärsykkeet (äänet,hajut), sosiaaliset tilanteet (myös mukavat) 

• Toiminnan ohjausta vaativat tilanteet, tiedonkäsittelyä, hahmottamista, organisoimista ja työmuistia vaativat tilanteet   

Kohonnut stressitila näkyy

• Nostaa sykettä, vireystilaa ja vapauttaa adrenaliinia/kortisolia  

• Voi näkyä levottomuutena (ylivireys), jähmettymisenä (alivireys), turvautumisena erilaisiin säätelykeinoihin (välttely), hermoston ylikuormittumistilana: melt-down/shut-down ja raivon purkauksina (taistele-pakene). 

---

Neurokirjon itsesäätelyn tukeminen

Neurokirjon itsesäätelyä voidaan tukea parhaiten ennakoimalla, vähentämällä kuormitusta ja vahvistamalla turvallisuuden kokemusta. Keskeistä on tunnistaa yksilölliset kuormitustekijät ja varhaiset merkit stressin kasvusta, jotta tilanteisiin voidaan puuttua ajoissa. Arjen selkeys, riittävä ennakointi, tauotus ja mahdollisuus palautumiseen auttavat ehkäisemään ylikuormittumista.

Itsesäätely vahvistuu myös keinoilla, jotka rauhoittavat hermostoa – kuten selkeät rutiinit, aistiympäristön säätely, keholliset keinot ja mahdollisuus vetäytyä hetkeksi. Kun ympäristö joustaa ja tukee yksilön tarpeita, kuormitus vähenee ja toimintakyky säilyy paremmin.

Harjoitus vireystilan havainnointiin: Maadoitu – Pysähdy kehosi äärelle. Havainnoi kehon sisäistä tilaa – Kiinnostu kehon tuntemuksista, ihmettele ja aisti. Havainnoi hengitysrytmiä ja sydämensykettä – Tuntuuko sydämen lyönnit kurkussa tai kaulalla vai onko niitä vaikea tavoittaa. Millainen sydämen syke on? Millainen hengitysrytmi tai tapasi on? Huokailetko, haukotteletko vai onko hengitys syvää ja rauhallista. Onko pallea tai vatsan alue jännittynyt? Havainnoi lihasjännityksiä tai rentoutta – Missä tunnet jännitystä ja millaista se on? Tekeekö mielesi juosta tai ravistella itseä? Vai tunnetko tarvetta mennä lepäämään ja makaamaan? Onko kehossasi kipuja ja särkyjä? Havainnoi kehossa olevia tunteita ja ajatuksia – Saatko yhteyttä tunteisiin ja jännittyneisiin lihaksiin? Kantaako jokin osa kehossasi tunteita, stressiä tai huolta? Millaisia ajatuksia ja sisäistä puhetta tunnistat? Miten ajatukset vaikuttavat kehosi tilaan? Hermoston havainnointi – Tekeekö mielesi vetäytyä vai onko sinun helppoa liittyä muihin? Oletko hermostunut tai ärtynyt? Tekeekö mielesi arvostella tai sanoa jotain negatiivista? Onko olosi lepattava ja levoton vai onko rentoutunut ja hyvä? Onko äänesi kova, kimeä vai rento ja syvä? Onko kehosi liike hidasta vai nopeaa? Säpsähdätkö herkästi äänistä tai yllättävistä tilanteista?

Näiden kysymysten tarkoituksena on oppia havainnoimaan kehollisia merkkejä hermoston ja mielentilasta. Sinun ei tarvitse tietää vastausta heti ja tarkoituksena onkin oppia pysähtymään kehon äärelle, kysyen ja ihmetellen. Mitä useammin tätä harjoitusta teet, sitä paremmin opit havainnoimaan ja tunnistamaan kehosi tarpeita ja eri tuntemuksia.

Tähän hetkeen orientoiva ja itsesäätelyä tukeva harjoitus:

Harjoituksen tarkoituksena on orientoitua nykyhetkeen. Kohdistamalla huomio ympäristöön eri aisteilla; vireystila laskee ja mielen kierrokset rauhoittuvat. Harjoitus tehdään rauhassa, ilman kiirettä. Ohjaaja lukee alla olevan tekstin rauhalliseen tahtiin ja rauhoittavalla äänellä, niin että jokaisessa kohdassa on aikaa aistia omaa kehoa ja ympäristöä.

Ota nyt hyvä asento. Laita jalkapohjat lattiaa vasten. Anna kätesi laskeutua syliin ja ole hetki vain paikoillasi tekemättä mitään.
Katsele nyt ympärillesi ja huomioi mitä näet. Kiinnitä huomiosi johonkin tässä huoneessa olevaan esineeseen. Tarkastele sitä ja sen yksityiskohtia. Minkä muotoinen se on? Minkä värinen se on? Minkä kokoinen se on? Nimeä mielessäsi jokin sen ominaisuus, esimerkiksi ”se on pyöreä”.
Kuuntele nyt hetki ääniä, joita kuulet ympärilläsi. Kiinnitä huomiosi johonkin valitsemaasi ääneen, jonka kuulet huoneen sisältä tai sen ulkopuolelta. Kuuntele tarkkaan, miltä se kuulostaa. Onko ääni kova vai hiljainen, onko se jatkuva vai vaihteleva? Onko se mukava vai epämukava? Nimeä taas mielessäsi jokin sen ominaisuus, esimerkiksi ”ääni on kova”.
Kosketa nyt jotain lähelläsi olevaa esinettä. Tunne miltä se tuntuu. Mitä materiaalia se on, minkä muotoinen se on? Onko se kevyt vai painava, kova vai pehmeä, lämmin vai kylmä. Onko sen pinta sileä vai karhea? Nimeä jokin esineeseen liittyvä ominaisuus.
Olet nyt tässä hetkessä ja tässä paikassa. Olet läsnä tässä ja nyt.
Harjoituksen voi tehdä myös silloin, kun ajatukset lähtevät harhailemaan keskittymistä vaativassa tehtävässä. Pyyhekumin tai sinitarran pyörittely, puristelu tai kädessä pitäminen voi tuntua rauhoittavalta ja auttaa pysymään tässä hetkessä harjoituksen aikana.

---

Ammattilaiselle on tärkeää osata huomioida asiakkaan stressin merkkejä ja vireystilan vaihteluita kehosta ja käyttäytymisestä.
Oikeamman suuntaiset havainnot
auttavat ammattilaista asettumaan asiakkaan kanssa parempaan kontaktiin ja toimimaan hänen tilannetta helpottavasti.

Haastavan käytöksen kohtaaminen (esimerkkinä neurokirjon nuoret)

Haastava käytös on tyypillisesti oire kuormituksesta ja keinottomuudesta säädellä kuormitusta, vireystilaa ja tunteita. Ihmisen toiminnalla on aina funktio. Nuori
käyttää niitä keinoja, joita hänellä sillä hetkellä on. Jos nuorella ei ole toimivia
keinoja itsensä ilmaisuun, toiminnanohjauksen tai tunteiden säätelyyn, tai ympäristö ei salli niiden käyttöä, toiminta ei aina ole kovin tehokasta tai tarkoituksenmukaista. Haastavaan käytökseen nuorella vaikuttaa neurobiologia, aistitiedon käsittelyn vaikeudet, stressi ja traumatausta. Traumataustaiset nuoret tarvitsevat erityistä huomiota siinä, ettei heidän vireystilansa pääse nousemaan tai laskemaan liikaa rippikoulupäivän aikana.

Traumataustaisella nuorella saattaa olla erityisen herkistynyt uhkatutka ja sisäinen turvattomuus. Keho ja hermosto ylivirittyvät herkästi ja nuori saattaa sen vuoksi tehdä herkästi kielteisiä tulkintoja itsestään, ympäristöstään ja muista ihmisistä. Tätä kutsutaan kognitiiviseksi vääristymäksi. Kognitiivisten vääristymien vuoksi nuori saattaa joutua vaikeuksiin muiden kanssa ja ylireagoida tilanteisiin, joissa ei ole todellista vaaraa ja uhkaa. Kehityksellisestä traumasta kärsivän nuoren hermosto on kroonisessa hälytystilassa, ja
vireystilan vaihtelut näkyvät käytöksessä joko hyökkäävyytenä (taistele-pakene)
tai sulkeutumisena tai vetäytymisenä (jähmety).

Lisäksi trauma voi näkyä miellyttämisreaktiona, jolloin nuori on hyvin haavoittuvainen kiusaamiselle, vallankäytölle tai hyväksikäytölle. Tästä syystä haastavat vuorovaikutustilanteet eivät aina ole (Acting Out-tyyppisen) aggression tai väkivaltaisen käyttäytymisen kohtaamista, vaan näkymättömämmän lamaantumis- ja miellyttämisreaktion kohtaamista. Esimerkiksi tunneromahdukset ja sulkeutumistilat eivät ole vuorovaikutustekoja, vaan hälytystiloja, joissa ihmisen kyky kommunikoida ja vaikuttaa omaan toimintaan on voimakkaasti rajoittunut. Aikuisen myötätuntoinen ja ymmärtävä suhtautuminen nuoren vaikeuksiin vahvistaa turvaa ja hallinnan tunnetta.

Haastavat tilanteet syntyvät usein juuri siitä, kun lapsi tai nuori ei koe riittävää hallinnantunnetta. Tästä syystä tärkein työkalu haastavien tilanteiden kohtaamiseen on ammattilaisen ja aikuisen kyky toimia harkitusti ja tarkoituksenmukaisesti. Toisin sanoen aikuisen kyky säädellä omaa oloaan ja olla tietoinen omasta vireystilastaan sekä tunteistaan on olennaista haastavissa tilanteissa. Myös ennakoimattomuus aiheuttaa turvattomuutta ja hallinnantunteen menettämistä nuorilla. Huolellinen valmistautuminen ja turvasuunnitelman laatiminen saattaa ehkäistä tai ainakin lisätä hallinnantunnetta ja turvaa nuorella haastavan
tilanteen aikana.

Nuoren palauttaminen säätelyntilaan meltdown- tai shutdown-tilasta:
Shutdown-sulkeutumistilan ollessa päällä tarjoa nuorelle turvallista läsnäoloa ja
sanoita matalalla rauhallisella äänellä, että olet hänen kanssaan. Hengitä syvään
ja rauhallisesti. Säätelyn tilassa oleva hermostontila rauhoittaa ja toimii kanssasäätelijänä nuorelle. Tarjoa nuorelle jotain, mikä aktivoi hänen oloaan hiukan. Käsin sormeiltava aistilelu, kylmän veden juominen tai jalkapohjan hierominen nystyräpallolla voivat auttaa. Hyödynnä nuoren erityisen kiinnostuksen kohteita ja kysy jotain niistä. Voit pyytää nuorta myös piirtämään tai kirjoittamaan olostaan, jos se on hänelle mahdollista. Meltdown-tilasta palauttaminen vaatii ammattilaiselta malttia ja hyvää itsesäätelyä, jotta tilanteessa uskaltaa olla riittävän neutraali ja vähäeleinen.

Meltdownin kohtaamiseen sopii erinomaisesti vähäeleisen kohtaamisen menetelmä. Meltdownin aikana pitäisi puhua mahdollisimman vähän – mitä vähemmän sanoja, sitä parempi. Tärkeintä on auttaa nuori rauhoittumaan, joko antamalla hänelle tilaa ja rauhaa tai tarjoamalla tukea, riippuen siitä, mikä toimii parhaiten kullekin nuorelle. Näissä hetkissä empatia on erityisen tärkeää.

• Älä tuijota nuorta tai lisää tilanteessa epäsuotuisaa huomiota. Pyydä myös
  muita tarjoamaan tilaa ja olemaan neutraaleja.
• Jos tilanteeseen sopii, ehdota rauhallisesti, miten voisit auttaa
• Älä tuomitse, ylikuormittunut nuori ei ole tahallaan vaikea ja haastava
• Luo turvallinen ja rauhallinen tila (himmennä valoja ja ääniä)
• Anna tilaa ja aikaa. Meltdownista toipuminen voi kestää pidempään.

Meltdown- ja shutdown-reaktioista

Meltdown (melttari) on ylikuormituksesta johtuva tunneromahdus. Se on intensiivinen reaktio ylivoimaiseen tilanteeseen. Meltdown tapahtuu yleensä itsesäätelyn ollessa epätasapainossa. Silloin kun koetaan valtavaa stressiä: aistikuormitus on liiallinen tai tunteet ovat liian intensiivisiä. Meltdown voi ilmetä huutona, itkuna, kirkumisena, hetkellisenä puhumattomuutena, esineiden heittelynä, itsensä satuttamisena ja paniikkikohtauksen omaisena reaktiona.

Meltdown voi näkyä huutamisena, kirkumisena, murahteluna tai itkemisenä, potkimisena, voimakkaana räpyttelemisenä ja näiden yhdistelminä. Shutdown reaktio näkyy jähmettymisenä ja lamaantumisena, johon voi liittyä itseen kohdistuvaa väkivaltaa tai itsetuhoisia ajatuksia.

Shutdown (sulkeutumistila)
Shutdown tila on sisäänpäin kääntyvä ylikuormitustila, jossa neurokirjolla oleva sulkee itsensä suojatilaan. Sulkeutumistilassa nuoreen ei välttämättä saa yhteyttä eikä hän kykene ilmaisemaan itseään. Olotilaa voi kuvata jäätymisen, jähmettymisen tai lamaantumisen tilaksi, josta palautuminen voi olla hidasta.

Turvasuunnitelman laatiminen ja ABC-malli

Tehkää yhdessä hermostoprofiili: Laatikaa toimintasuunnitelma siitä, mitä nuori
tarvitsee silloin kun ylikuormittuu. Sopikaa siitä, miten aikuinen voi tilanteessa
auttaa ja mitä ei kannata tehdä. Pyydä nuorta kertomaan, että miten aikuinen voi
olla tilanteessa, että se auttaa nuorta rauhoittumaan eikä lisää kuormitusta. Voitte
käydä myös yhdessä läpi sitä, miten nuori ilmaisee ja purkaa ylikuormitusta: tämä
lievittää häpeää, jos esimerkiksi nuori kiroilee paljon ja haukkuu muita. Keskustelkaa siitä, että haukkuminen ja kiroilu on ylikuormittuneena (meltdown) tilanteessa ymmärrettävää, kun kaikki tietävät, ettei se ole henkilökohtaista ja tarkoituksellista.

Harjoitelkaa säätelykeinoja ja kehollisia vakauttavia keinoja säädellyssä
tilassa yhdessä ryhmän kanssa

Sopikaa rauhoittumispaikasta ja siitä haluaako nuori alkuun omaa tilaa ja
missä vaiheessa ohjaaja voi tulla auttamaan

Käykää yhdessä läpi toiminta suunnitelma pilkottuna: rauhoittumispaikkaan meneminen, turvaesineiden (painopeiton, sensolelujen ym työkalujen) käyttäminen, omien hyväksi koettujen säätelykeinojen käyttö (voi olla myös videopeli) ja kylmän veden juominen (helposti muistettava).

Rauhoittumispaikassa voi olla seinällä juliste, jossa on tuttuja kehollisia
säätelyharjoituksia.

ABC-MALLI
A = antecedents, käyttäytymistä edeltävät tekijät
B = behavior, käytös
C = consequences, seuraukset
Vuorovaikutus, oppimistilanteet ja muut elämässä tapahtuvat tilanteet muodostuvat aina peräkkäisistä ABC-ketjuista. Ensin tapahtuu jotain, siitä seuraa jotain ja
lopputilanne määrittää sen tapahtuuko tilanne uudelleen myöhemmin. Yksilön
kannalta toimivat toimintaketjut jäävät elämään, mutta toimimattomat sammuvat
ajan kanssa pois. ABC-mallin avulla voimme analysoida sitä, mitä tilanteessa tapahtuu. Miksi niin tapahtuu? Miten saisimme tilanteen muuttumaan toiseksi? Mallin avulla saamme kokemuksen siitä, että voimme vaikuttaa asioiden kulkuun ja
saavuttaa toivotun lopputuloksen.
Usein keskitymme nuoren näkyvään käyttäytymiseen, mutta tehokkainta on
keskittyä käyttäytymistä edeltäviin tekijöihin ja käyttäytymisen seurausten
vaikutuksiin.
A-kohdan kysymyksiä: Millaiset tilanteet edeltävät käyttäytymistä? Missä tilanne
tapahtuu? Keitä tilanteessa on läsnä? Millainen tunne- ja vireystila nuorella on?
B-kohdan kysymyksiä: Mitä tilanteessa tapahtuu? Miksi nuori käyttäytyy, kuten
käyttäytyy? Millaista käyttäytyminen on?

C-kohdan kysymyksiä: Mitä tilanteen jälkeen tapahtuu? Miten seuraukset vahvistavat tai heikentävät käytöstä tulevaisuudessa?

---

Kirkon työntekijät kohtaavat työssään monenlaisia ihmisiä eri elämäntilanteista ja kulttuureista. Kaikkiin kohtaamisiin ei voi varautua ennakkoon ja monet tilanteet voivat yllättää kuormittavuudellaan. Ammattilaisen oma hyvinvointi, itsestä huolehtiminen ja terveiden rajojen asettaminen ovat keskeisiä edellytyksiä kestävälle työskentelylle. Mitä paremmin työntekijä tunnistaa omat tapansa reagoida, kuormittua ja palautua, sitä tietoisemmin hän pystyy säätelemään omaa jaksamistaan ja toimimaan erilaisissa vuorovaikutustilanteissa.

Kehollisuuden hyödyntäminen itsesäätelyn tukena ja erityisesti keholukutaidon kehittäminen on ammattilaisen jaksamiselle olennaista. Hermoston viestien tunnistaminen auttaa huomaamaan, milloin toisten tunteet alkavat kuormittaa liikaa tai milloin oma kapasiteetti on ylittymässä. Tämä tietoisuus tukee ammattilaista tekemään tarvittavia rajauksia ajoissa ja ylläpitämään tasapainoa työn vaatimusten ja omien voimavarojen välillä. Itsesäätelytaidot ja keholliset keinot voivat auttaa palautumaan kuormittavista tilanteista sekä ehkäisemään pitkäaikaista uupumista.

Yksilön taitojen rinnalla keskeistä on myös työn rakenteellinen tuki. Työnantajan ja esihenkilön vastuulla on luoda puitteet, jotka tukevat työntekijöiden jaksamista ja eettisesti kestävää työtä. Tällaisia ovat esimerkiksi työnohjaus, täydennyskoulutus, mahdollisuus konsultaatioon, toimiva vertaistuki sekä selkeät ja oikeudenmukaiset käytännöt työajan ja palautumisen suhteen. Kun sekä yksilöllinen että rakenteellinen tuki ovat kunnossa, ammattilaisella on paremmat edellytykset kohdata ihmiset läsnäolevasti ja kestävästi – myös työn kuormittavissa tilanteissa.

Ammattilaisen on hyvä vahvistaa seuraavia taitoja itsessään:

Itsesäätelytaidot: Ammattilainen tunnistaa jaksamisensa rajat ja osaa rajata työtään tarpeen mukaan, mikä tukee kestävää työskentelyä. Tunne- ja vireystilan säätelyn, kognitiivisten toimintojen säätelyn ja käyttäytymisen säätelyn kehittäminen.

Itseymmärrys: Ammattilainen tuntee itsensä, arvostaa omia kykyjään ja ammattiosaamistaan. Neurobiologinen ja hermostotarinan ymmärrys. Tunnistaa omat haavoittuvuudet, heikkoudet ja häpeälaukaisijat.

Työn rajaaminen: Tunnistaa mahdolliset perfektionistiset taipumukset ja tarpeen hakea arvostusta työn tai osaamisen kautta, psyykkiset ja minuutta suojaavat rajat – terve itsearvostus. Hyväksyy inhimillisen tarvitsevuutensa.

Toiminnan ohjaustaidot: Ammattilainen osaa tauottaa työtään ja ilmaista tarvittaessa avun ja tuen tarpeen, mikä tukee työssä jaksamista.

Psykologinen turvallisuus: Ammattilainen uskaltaa olla haavoittuva ja hän ymmärtää vallan sekä vastuun välisen suhteen. Hän toimii sensitiivisesti, ammatillisesti ja kunnioittavasti kohtaamistilanteissa.

Kehotietoisuus: Ammattilainen osaa kuunnella kehoaan ja mieltään, huolehtien riittävästi perustarpeistaan kuten levosta, palautumisesta, ravinnosta ja emotionaalisesta yhteydestä.

---

Harjoitteita ja vinkkejä

Työkaluja ammattilaisille itsesäätelyn, vireystilasäätelyyn ja kehotietoiseen palautumiseen:

Maadoittumisharjoitus: Aseta jalkapohjasi tiiviisti maata vasten. Voit kuvitella, että jalkapohjistasi menee juuret syvälle maahan. Tunne maan kannatteleva ja tukeva voima. Voit sanoa mielessä itsellesi jotain rauhoittavaa, jos haluat. Rentouta kasvosi: keskity erityisesti rentouttamaan lihaksia silmien ympäriltä ja leukaa. Hengitä syvään sisään ja huokaise ulos ääneen. Katsele sitten ympärillesi: ensin oikealle ja etsi 3-5 asiaa/esinettä, jotka ovat samaa väriä tai samaa muotoa. Katsele sitten vasemmalle puolelle ja tee samoin. Voit myös antaa katseen kiertää rauhallisesti huoneen eri kohdissa ja pysähtyä aina sen esineen/asian kohdalle, mikä herättää kiinnostusta ja hyvää mieltä.

Perhostaputus: Maadoita itsesi. Aseta käsivarret ristiin rintakehän päälle niin, että sormet osuvat heti solisluiden alapuolelle. Taputa kämmenillä rauhallisesti vuorokäsin n. 15-25 kertaa. Pidä tauko ja hengitä muutaman kerran syvään. Voit tehdä harjoitusta taukoineen 1-3 kertaa.

Kehon voimavarat ja kehotietoisuus: Asetu tuolille istumaan tai lattialle maaten. Ota mahdollisimman mukava asento ja käy mielessäsi läpi kehon eri osia, pysähtyen hetkeksi eri osien kohdalle. Aisti hyväksyvästi kehossasi olevia tuntemuksia, kuten lämpöä, virtausta, jännitystä, väreilyä, tärinää tai erilaisia tunteita (mikäli kehosi nostaa niitä pintaan). Voit tunnustella aistejasi: miltä ilma tuntuu ihollasi, entä alusta/tuoli kehosi alla? Mitä maistat/haistat? Voitko sallia kehosi laskeutuvan enemmän tuolin/lattian kannattelun varaan? Voitko hellittää ja vain olla? Pysähtyessäsi eri kehon osien kohdalle; hengitä syvään ja voit kuvitella, että jokaisella hengityksellä kyseessä oleva kehon osa pehmenee/rentoutuu. Ajattele jotain ihmistä, paikkaa, visuaalista kuvaa, henkistä asiaa, voimaeläintä/lemmikkiä tai luontoon liittyvää, joka vahvistaa kokemustasi turvasta, levollisuudesta ja rauhasta. Huomioi kehossasi tapahtunut muutos ja olotila.

Miten tukea osallistumista ja työskentelyä henkilöllä, jolla on hahmottamisen vaikeuksia:

Selkeä rakenne ja ennakointi
Työtehtävät kannattaa jäsentää mahdollisimman selkeästi:

• Pilkotaan tehtävät konkreettisiksi, vaiheittaisiksi kokonaisuuksiksi
• Annetaan ohjeet sekä suullisesti että kirjallisesti
• Hyödynnetään selkeitä aikatauluja, kalentereita ja muistilistoja
• Kerrotaan etukäteen, mitä työpäivä tai tilaisuus sisältää

Esimerkiksi jumalanpalveluksen tai tapahtuman kulku voidaan käydä etukäteen läpi vaihe vaiheelta.

Visuaalinen ja konkreettinen tuki
Hahmotusvaikeuksissa visuaalisuus auttaa usein:

• Kuvalliset ohjeet, kaaviot tai tilakartat
• Värikoodaus (esim. eri työtehtävät eri väreillä)
• Mallin näyttäminen käytännössä (“näin tämä tehdään”)

Kirkon tiloissa tämä voi tarkoittaa esimerkiksi selkeitä merkintöjä siitä, missä tavarat sijaitsevat tai miten tila järjestellään eri tilaisuuksia varten.

Ympäristön rauhoittaminen
Monimutkaiset ja ärsyketäytteiset tilanteet voivat kuormittaa:

• Mahdollisuus työskennellä rauhallisessa tilassa
• Yhden asian tekeminen kerrallaan
• Selkeä työnjako ja roolit

Ajan ja toiminnan tukeminen

• Riittävästi aikaa tehtävien suorittamiseen
• Siirtymätilanteiden ennakointi (esim. “10 minuutin päästä siirrytään seuraavaan tehtävään”)
• Mahdollisuus tarkistaa ohjeita ilman painetta

Vuorovaikutuksen tukeminen

• Käytetään selkeää ja konkreettista kieltä
• Vältetään monimutkaisia tai epäsuoria ilmaisuja
• Varmistetaan ymmärrys (“Miltä tämä kuulostaa?”, “Käydäänkö vielä yhdessä läpi?”)

---

Laatikkohengitys itsesäätelyn tueksi

Laatikkohengitys on rauhoittava hengitystekniikka, jossa edetään neljässä yhtä pitkässä vaiheessa: sisäänhengitys, pidätys, uloshengitys ja tauko. Tasainen rytmi auttaa rauhoittamaan mieltä, säätelemään tunteita ja käynnistämään kehon rentoutumisreaktion. Harjoitusta voi tehdä missä tahansa – ennen jännittävää tilannetta, kesken päivän tai iltaisin rauhoittuessa. Kyse on yksinkertaisesta tavasta palauttaa keho ja mieli tasapainoon hengityksen avulla.

Hyödyt lyhyesti

• Vähentää stressiä ja ahdistusta
• Parantaa keskittymistä ja selkeyttää ajattelua
• Tukee tunteiden säätelyä ja palautumiskykyä
• Edistää rentoutumista ja parempaa unta

Syvähengitysharjoitus – laatikkohengityksen avulla rauhoitat kehosi

---

Stressipallo ja ankkuroiva turvaesine -harjoitus

Valitse pehmeä pallo ja sinulle turvallinen esine.

Istu tukevasti ja pidä jalat lattialla.

Vaihe 1: päästä irti kuormituksesta

Purista stressipalloa kädessäsi.
Kuvittele, että kaikki stressi, jännitys ja huolet siirtyvät palloon.
Voit katsoa kättäsi ja palloa – se auttaa keskittymään tähän hetkeen.

Kun olet valmis, avaa kätesi ja päästä irti pallosta.
Ajattele, että kuormitus jäi palloon.

Vaihe 2: vahvista turvallisuutta

Ota turvaesine käteesi.
Kuvittele, että se tuo sinulle rauhaa, turvaa ja hyvää oloa.

Voit sulkea silmät hetkeksi.
Kuvittele, että hyvä olo siirtyy esineestä kehoosi.

Hengitä syvään ja avaa silmäsi.

Harjoitus auttaa kiinnittymään tähän hetkeen ja vahvistamaan turvan kokemusta tässä ja nyt.

---

Vireystilan säätely aistien avulla

Vireystilaa voidaan säädellä eri aistien kautta – joko aktivoimalla tai rauhoittamalla kehoa ja mieltä.

Vireystilaa kohottavat keinot

Kuulo: Kirkkaat ja korkeat äänet (puhe, laulu, musiikki)

Tunto

• Kevyt kosketus
• Tahmeat tai käsissä tunnusteltavat esineet
• Liike: kävely, taukojumppa, pyörähtely

Näkö: Kirkkaat valot ja voimakkaat värit

Haju: Raikkaat tuoksut (esim. eukalyptus, minttu, sitrus)

Maku: Voimakkaat maut (hapan, kirpeä, makea)

Vireystilaa laskevat keinot

Kuulo

• Rauhallinen äänimaailma
• Hiljainen, tasainen puhe
• Hyminä

Tunto

• Painotuotteet (peitot, tyynyt, painoeläimet)
• Rauhoittava kosketus (silittäminen, “karhunhalaus”)
• Käsissä pidettävät välineet (stressilelut, nystyräpallot)
• Rajattu ja turvallinen tila
• Kehollinen kuormitus (esim. kantaminen, kuminauhaharjoitukset)

Näkö

• Hillityt värit ja rauhallinen ympäristö
• Ärsykkeiden vähentäminen
• Kauas katsominen tai lukeminen

Maku: Miedot ja pehmeät maut (makea, kermainen)

---

Syvätuntoaisti

Syvätuntoaisti aktivoituu, kun kehoon kohdistuu painetta tai vastusta. Tällainen aistimus auttaa usein rauhoittumaan ja jäsentämään kehon tuntemuksia. Säännöllisesti käytettynä se voi tukea aistiherkän lapsen kykyä sietää erilaisia aistiärsykkeitä.

Syvätuntoa vahvistavat harjoitteet: huopaan kääriytyminen, painotyynyt- ja peitto